Suomen noustua syvästä 1990-luvun alun lamasta Nokia oli jo maailmallakin iso tekijä. Vuosikymmenen loppupuolella Yhdysvaltalainen ja eurooppalainen media hyppäsi Suomessa kirjoittamassa kummallisesta kansasta joka viihtyy metsässä, mutta ainoastaan kännykkä kourassaan. Positiivinen imago levisi maailmalle ja sai meidät suomalaiset röyhistämään rintaamme. Meidän Nokia.

Nokian liikevaihto on tänä päivänä Suomen valtion budjetin suuruusluokkaa. Vuonna 2000 Nokia vastasi yksin 24 prosentista Suomen viennistä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen (ETLA) Tutkimuspäällikkö Jyrki Ali-Yrkkö laski Nokian tutkimuksen ja kehityksen muodostaneen 46 prosenttia kaikesta yritysten kehitysinvestoinneista Suomessa vuonna 2007. Saman vuonna Nokia tuotti yksin 19 prosenttia Suomessa kerätystä yhteisöveropotista. Sen osuus bruttokansantuotteesta oli 3.2 prosenttia. Yhtiö työllistää 23000 veronmaksajaa Suomessa, reilusti tuplat kuin Stora Enso, maan toiseksi suurin yhtiö.

Yritysjohdon uskomattomasta tarkkuudesta kertoo esimerkiksi se, että yhtiö ei ole kupsahtanut miinukselle kertaakaan 16 vuoteen.

Nokia on loistava kansainvälinen businesskoulu suomalaisille insinööreille, markkinoijille ja johtajille. Käytännössä jokainen halukas saa harjoittaa kielitaitoaan, voi tutustua muiden kulttuurien työtapoihin lukuisten kollegojen kautta, ja ennen kaikkea voi oppia miten kansainvälinen organisaatio ja business toimii.

Matti Alahuhta arvioi jo vuonna 1995, että jokaista Nokian työntekijää kohden se työllisti vähintään yhden työntekijän alihankkijalla. ETLA:n Ali-Yrkkö päätyi Suomen osalta samaan suhdelukuun vuonna 2001 kun huomioitiin vain suoraan Nokialle tavaraa tai palveluja toimittavat alihankkijat. Edelleenkin laaja alihankkijaverkosto, joka tuo työtä Suomessa moniportaisen palveluketjun kautta myös pienille paikkakunnille on merkittävä lisä kansantuotteeseen.

Kun suuryritys tuottaa voittoa, josta se maksaa veroja yhteiskunnalle, tilittää palkat työntekijöilleen, muistaa osingoilla sijoittajiaan ja maksaa alihankkijoidensa laskut, niin kaikki on hyvin. Vai onko? Onko Nokian ruudun takana vielä jotain muuta erityistä, josta jatkuvat voitot kyetään pusertamaan?

Minkä hinnan yhteiskunta, työntekijät ja alihankkijat maksavat Nokian menestyksestä?

Nokiaan investoineet suursijoittajat katsovat johdon otteita hyvällä niin kauan kun osinkoja kilisee tilille ja osakkeen kurssi pysyy järkevällä tasolla. Osakkeen hinnan tippuessa niinkin alas kuin se, yhtiön toimista riippumatta, vajosi loppuvuonna 2008 saa johdon miettimään riskien hallintaa. Jostain voi ilmestyä sitäkin varakkaampi yhtiö, joka alkaa ostella jopa hyvässä iskussa olevan Nokian osakkeita markkinoilta tukkuerissä.

Yhtiön johto on joka päivä mitattavana kovilla pörssimarkkinoilla. Asiakkaiden rahoista käydään kovaa kilpailua. Menestyksen hinta on kova myös työntekijöille, alihankkijoille ja yhteiskunnalle.

Työntekijät ovat suurille korporaatioille inhimillinen resurssi (Human Resources), kuten myös Nokialla asiaa kutsutaan. Budjetoinnin ja kulujen Excel-taulukoissa työntekijät ovat päitä (headcount) ja suuria kulueriä sivukuluineen. Jatkuvat uudelleenorganisoinnit varmistavat, että työntekijät ottavat työn kiitollisina vastaan ja välttävät hankalan ihmisen mainetta. Kallasvuon aikana Nokia on näyttänyt Suomessa kunnioitettavaa esimerkkiä ja aloittanut eropakettien tarjoamisen silloin kun inhimillisiä resurssikuluja leikataan. Myös työntekijöillä on hintansa. Työntekijöille on ainoastaan kerran tullut mitta julkisesti täyteen vuonna 2007, jolloin Oulun ja Tampereen toimistot menivät lakkoon bonuskiistan vuoksi.

Komponenttien ja palveluiden toimittajista moni pitää päävoittona päästä Nokian alihankkijaksi. Hintana on kaikki tai ei mitään asiakassuhde, joka voi päivässä muuttua päinvastaiseksi. Osien toimittajat tekevät Nokian toivomusten mukaisia komponentteja, joista kasataan lopullinen tuote. Nokia saattaa tilata myös kokonaisen, valmiin tuotteen hommaan erikoistuneelta sopimusvalmistajalta. Loppuvuonna 2008 Nokia lähetti kirjeen sopimusvalmistajilleen, jossa se ilmoitti lopettavansa näiden palveluiden käytön kokonaan, koska pystyi kokoamaan kaikki tuotteet omilla tehtaillaan. Palveluiden toimittajille, kuten ohjelmistotaloille, se lähetti toisen kirjeen jossa ilmoitettiin 15 prosentin hinnanalennuksista.

Suomi on naimisissa Nokia kanssa. Entisen pääministerin Esko Ahon juuri aloitettua yhtiön yhteiskuntasuhteiden hoitajana, voimme olettaa, että hän lobbaa enemmän Helsingissä kuin Mumbaissa. Yli satavuotinen parisuhde hyödyttää kumpaakin osapuolta. Toinen on tyytyväinen verotuloihin ja toinen valmiiksi koulutettuun työvoimaan, vakaisiin oloihin ja hyviin vaikutusmahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa. Lex Nokia on ainoastaan uusin julkisuuteen tullut asia avoliitosta, sillä suhteella on historiaa jo Neuvostoliiton ajoista.

Ilman Nokiaa Suomi saattaisi olla lähellä Turkmenistanin tasoa digiyhteiskuntana. Ilman Nokiaa saattaisimme ihmetellä mitäs nyt tehdään kun kansantuotetta aiemmin piristänyt metsäteollisuus häipyikin sademetsiin. Ilman Nokiaa Suomeen ei olisi etenkään tietotekniikka- ja tietoliikennealalle kasvanut niin laajaa kansainvälisen liiketoiminnan osaajajoukkoa mitä nyt on syntynyt.

Kunhan uusi nousukausi alkaa, on hyvä hetki katsoa ovatko alihankkijat, työntekijät ja yhteiskunta valmiit maksamaan vielä kovemman hinnan tulevaisuuden menestyksestä vai onko jo houkutusta etsiä muitakin mahdollisuuksia.

Menestyksen Hinta – Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa

Suurelle korporaatiolle työntekijöiden valvonta on arkipäivää jo nyt. Työntekijöiden fyysisestä liikkumisesta jää jälki kulunvalvontajärjestelmään. Työntekijöiden liikkumisesta sähköisessä maailmassa ja tekemisistä jää jälki työasemien- tai verkonhallintajärjestelmään, jolla yrityksen tietokoneet pidetään ajan tasalla ja tietosuoja kunnossa.

PK-yritykselle Lex Nokia tuskin paljon merkitsee, lukuunottamatta high-tech yrityksiä, joilla on itsellään osaamista valvoa verkkoliikennettä. Yksi mahdollisuus muillekin kuin high-tech yrityksille voisi olla ulkoistaa koko verkon halllinta, valvonta ja ylläpito jollekin palveluyritykselle, jolloin saa asiantuntijan apua työntekijöiden valvontaan silloin kun sitä tarvitsee.

Toinen asia on, minkälainen työnantaja urkintalakia tarvitsee. Jos työntekijän edesottamuksia täytyy seurata bittitasolla firman verkossa, niin saman tien voisi tietysti ulottaa valvonnan kotiin asti. Kyllä kai saman tiedon voi kotikoneelta vuotaa kuin työkoneeltakin. Puhumattakaan puhelimesta.

PK-yrityksillä lienee kuitenkin liiketoiminnan pyörittäminen enemmän mielessä kuin urkkiminen. Sitä varten kannattaa investoida vaikkapa kunnon työkaluihin, kuten tietokoneisiin, mokkuloihin, älypuhelimiin ja ohjelmistoihin.