Kansainvälinen media on sen sijaan kiinnostunut Nokiasta ja sen tulevaisuudesta laajemmin kuin yhtiön pääkonttorin sijaintiasiana. Ympäri maailmaa vastaanottamissani kyselyissä haetaan usein syitä siihen miten suomalainen henkilökunta ottaa pohjois-amerikkalaisen johtajan vastaan, tai miksi Nokia ei ole enää kehityksen kärjessä. Kokosin tähän muutaman yleisimmän kansainvälisen median esittämän kysymyksen ja vastaukseni niihin.

Vuodesta 2008 lähtien Nokian liikevaihto ja kannattavuus on heikentynyt. Mitä on tapahtunut?

Kun Internet-pörssikupla puhkesi vuonna 2001, aiheuttaen teknologiasektorille taantuman, Nokian liikevaihto ja markkinaosuus pieneni silloinkin hetkellisesti. Nykyinen finanssikriisin tuoma taantuma näyttää aiheuttaneen samansuuntaisen ilmiön. Nokialla on kuitenkin vahva kassa ja riittävästi resursseja noustakseen tästäkin.

Nyt lisähaasteena on kuitenkin entistä kovempi kilpailu erityisesti Samsungilta ja jatkossa kiinalaisilta valmistajilta, jotka haluavat laajentaa myös kotimarkkinoidensa ulkopuolelle. Nokia tuskin tulee pääsemään samalle menestystasolle mihin se 1990-luvun lopulla nousi ja mitä se ylläpiti 2000-luvun.

Nokia on menettänyt markkinaosuutta myös siksi, että se ei ole tarttunut uusiin trendeihin tarpeeksi tarmokkaasti. Nokialla oli kosketusnäyttöpuhelin paljon ennen Apple iPhonea, mutta ei nähnyt sille markkinoita. Kun Applen puhelin tuli markkinoille, sen merkitystä ei Nokialla heti suostuttu ymmärtämään. Online-palveluissa Nokia on sen sijaan hyvin mukana Ovi-palvelullaan.

Miten uusi pääjohtaja Stephen Elop muuttaa Nokiaa? Onko Microsoftin ja Nokian välillä joku laajempi suunnitelma?

Stephen Elopin palkkaaminen pääjohtajaksi ei ollut tärkein päätös, jonka Nokian hallitus äskettäin teki. Kriittinen sopimus tehtiin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan kanssa; hän jättää hallituksen keväällä 2012. Tämän jälkeen Nokialla ei ole enää ketään 1990-luvun Nokian suuruuteen nostaneesta johtoryhmän jäsenestä. Uusi hallitus ja hallituksen puheenjohtaja (kuka hän sitten onkin) tulevat taatusti katsomaan Nokian nykyistä strategiaa kriittisesti.

Stephen Elopin tehtävä on toteuttaa muutokset tehokkaasti, mutta hän ei ole vastuussa strategiasta.

Nokia ja Microsoft tekevät jo kohtuullisen paljon ohjelmistoyhteistyötä esimerkiksi sähköpostituotteissa, toimisto-ohjelmissa ja mediasoitinohjelmissa. On helppo uskoa, että korkeasta asemasta Microsoftilta palkattu Elop ei ensimmäiseksi ainakaan vähennä yhtiöiden yhteistyötä.

Nokiaa pidetään laitteita valmistavana yhtiönä. Pitäisikö sen muuntua ohjelmisto- ja palveluyritykseksi?

Kyllä, Nokia on ensisijaisesti laitteita valmistava yhtiö. Niistä Nokian liikevaihto viime kädessä tulee.

Hyvin harva globaali yhtiö pystyy olemaan kannattava myymällä pelkästään ohjelmistoja tai nettipalveluita. Usein ohjelmistoista tai palveluista ei saa laskutettua mitään. Esimerkiksi Google antaa ilmaiseksi Android-ohjelmistonsa ja nettipalvelunsa, mutta tekee rahaa mainoksilla. Myös Nokia antaa ilmaiseksi osan Ovi-palveluista ja antoi Symbian ja S60-ohjelmistot ulkopuoliselle säätiölle, mutta pystyy tekemään rahaa puhelintuotteilla.

Nokia on käynyt suuria muutoksia läpi aiemminkin. Pystyykö Nokia vielä muuntumaan uuden aikakauden yhtiöksi?

Nokia kävi läpi todella dramaattisen muodonmuutoksen 1980-luvun lopun ja 1990-alun aikana. Tuolloin yhtiö oli pahoissa vaikeuksissa. Se menetti jatkuvasti rahaa, hallitus taisteli keskenään eikä ylin johto kyennyt toimimaan yhdessä. 20 vuoden takaisessa kriisissä Nokia ei ollut muita vaihtoehtoja kuin muuttua radikaalisti. Silloin tehtiin päätös telekommunikaatioalalle suuntautumisesta.

Vuonna 2010 Nokian tilanne on aivan toinen. Yhtiö on kannattava , se on maailman suurin matkapuhelinyhtiö ja yksi maailman kymmenestä tunnetuimmasta brändistä. Tämän hetken tilanne itse asiassa estää nopeat ja suuret muutokset. Liikevaihto tulee tutuista tuotteista tutuilta asiakkailta. Jos tätä tasapainoa järkyttää väärällä tavalla, seuraukset voivat olla ikävät. Joka tapauksessa muutoksia on tulossa, mutta todennäköisesti ne ovat asteittaisia ja maltillisia.

Nokialla on useita ohjelmistoalustoja puhelimille. Miksi tällainen investointi?

On itse asiassa aivan järkevää käyttää erilaista ohjelmistoa peruspuhelimessa kuin kalliissa älypuhelimessa. Halvassa kännykässä on vain muutama ominaisuus, vähän muistia ja rajoitetusti muita resursseja. Näihin puhelimiin on hyvä olla ohjelmisto, joka ei vaadi kallista prosessoria, laajaa muistitilaa ja runsaita liityntöjä.

Kehittyneet älypuhelimet videokameroineen ja GPS navigaatioineen puolestaan tarvitsevat kehittyneen ohjelmiston. Kaikki nykyaikaiset älypuhelinten käyttöjärjestelmät ovat erittäin laajoja ja monimutkaisia ohjelmistoja, jotka vetävät vertoja mille tahansa PC-käyttöjärjestelmälle. Tällaiset ohjelmistot vaativat kalliita komponentteja ja runsaasti muistitilaa.

Miksi Nokia ei käytä Android- tai Windows Mobile-ohjelmistoa puhelimissaan?

Nokialla on jo nyt käytettävissään kolme ohjelmistoa puhelimilleen: Series 40 peruspuhelimille, Symbian keskitason älypuhelimille ja MeeGo
huippuluokan älypuhelimille ja muille mobiililaitteille.

Yli 400 miljoonan puhelimen vuosimyynnillä Nokian johto on ollut tarkka siitä, että tuotteissa käytetään vain ohjelmistoja, johon sillä on suuri tai täysi kontrolli. Lisenssimaksut ja mahdolliset piilevät kustannukset ovat myös aito huolenaihe käytettäessä muiden omistamia ohjelmistoja.

Kannattaa myös muistaa, että Nokia on investoinut älypuhelinohjelmistoihin jo yli 10 vuotta. Symbian ja S60 nostivat Nokia kirkkaasti älypuhelinten ykköseksi ja suunnannäyttäjäksi kunnes Apple iPhone muutti asetelman.

Joka tapauksessa, Nokia on jo tarvittava ohjelmistoteknologia hallussaan ja resurssit käytettävissään, joilla trendien seuraaja voisi onnistuessaan kääntää itsensä taas trendien tekijäksi älypuhelimissa.

Nokialla menee hyvin miljardimarkkinoilla Intiassa, Kiinassa ja Afrikassa. Voisiko se keskittyä vain kehittyville markkinoille ja parantaa kannattavuuttaan?

Nokia voisi aivan mainiosti tehdä hyvääkin tulosta keskittymällä ainoastaan halpapuhelimiin. Yhtiön tuotantokoneisto pystyy valmistamaan puhelimia halvemmalla kuin kukaan muu, sen koko antaa neuvotteluvoimaa hankinnoissa ja sen jakeluverkosto on markkinoiden laajin. Pitkällä tähtäimellä tämä strategia saattaisi kuitenkin vähentää Nokian brändin arvoa ja pitää osakkeen hinnan alhaalla.

Todennäköisempää on, että Nokia jatkaa kehittämällä edelleen toisaalta halpatuotteita, toisaalta huippupuhelimia, nettipalveluita ja mahdollisesti kokonaan uusia tuotetyyppejä.

Onko mahdollista, että Nokia kuitenkin epäonnistuu ja menettää johtoasemansa matkapuhelinten ykkösenä?

En usko, että Nokia menettää johtoasemansa maailman suurimpana matkapuhelinfirmana lähitulevaisuudessa. Kun Nokiaa verrataan sen kilpailijoihin, yhtiöllä on tunnetuin brändi, tehokkain tuotteiden valmistussysteemi, laajin tuotevalikoima ja maailmanlaajuinen jakeluverkosto.

Huipulla ei kuitenkaan pysy vanhoilla ansioilla. Samsung haastaa Nokiaa monessa tuotekategoriassa, kiinalaiset valmistajat kuten Huawei ja ZTE tulevat tosissaan mukaan hintakilpailuun ja alalla uudet yritykset kuten Apple (iPhone) ja Google (Android) murtavat telekommunikaatioteollisuuden totuttuja tapoja.

Johtajamuutoksista huolimatta Nokian on erittäin vaikea palata siihen kulta-aikaan, jota se eli 1990-lopusta pitkälle 2000-lukua. Lyhyellä tähtäimellä Nokian kannattavuus, kassavarat ja alan laajimmat resurssit takaavat sille kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet pysyä ykkösenä alallaan.

Suomenkielisen Nokia-kirjan ‘Menestyksen hinta’ päivitetty painos on nyt saatavilla e-kirjoja myyvistä kirjakaupoista myös Suomessa. Lisää tietoa kirjasta kustantaja Klaava Median sivulla.

Vilkaisemalla korporaation kiiltävää pintaa voisi ajatella, että Nokialla menee hyvin. Yhtiö on tehnyt voitollista tulosta 15 vuotta. Se on aivan ylivertainen markkinajohtaja edelleen voimakkaasti kasvavilla maailmanlaajuisilla matkapuhelinmarkkinoilla.

Suursijoittajat, jotka liikuttavat osakemassoja maailman pörsseissä, eivät kuitenkaan usko Nokian tulevaisuuteen. Jatkuvasti voitollisesta tuloksestaan ja markkinajohtajuudestaan huolimatta Nokian osakkeen arvo on laskenut jo 10 vuotta ja laskee edelleen. Viesti on, että Nokian kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa ja kilpailukykyä pidetään heikkoina.

Tänään Nokia on matkapuhelinten Toyota

Yksi Nokia-kirjani Menestyksen hinta johtopäätöksistä oli, että Nokiasta on kasvanut harmaa brändi, joka ei innosta ketään, vaan tekee tasalaatuisia, tylsiä tuotteita tavallisille ihmisille. Automaailmassa Nokiaa vastaava brändi voisi olla Toyota.

Nokia painii aivan eri markkinoilla kuin todelliset innovatiiviset yhtiöt, korkeakatteisia design-tuotteita valmistavat yritykset tai kokonaisvaltaisia yritys- ja kuluttajaratkaisuja tarjoavat korporaatiot.

Sähköautoksi (e-car) Nokiasta ei ole, koska sillä markkinalla tarvitaan uudentyyppinen palvelut ja ohjelmistot osaava yritys, kuten Google. BMW:n tyyppinen trendikäs design-yritys Nokiasta ei ole, sillä Apple osaa tämän tyyppisen liiketoiminnan Nokiaa paremmin. Ford puolestaan valmistaa omalla sektorillaan kaikkea pikkuautoista kuorma-autoihin, aivan kuten HP informaatioteknologian puolella.

Juhani Risku on kirjoittanut enemmän skenaariosta Nokia design-yhtiönä kirjassaan Uusi Nokian Käsikirjoitus.

Nokian pääjohtajan viisivuotiskausi

Pääjohtaja on tärkeä imagonrakentaja ja suunnannäyttäjä. Jopa pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon eroa on vaadittu, jotta Amerikan markkinoiden valloitus vauhdittuisi, älypuhelinten tuotekehitys piristyisi, brändi kirkastuisi ja osakkeen hinta nousisi. Ajoittaisissa erovaatimuksissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta huolestuttavaa on se, että yhdysvaltalainen Rick Simonson jätti yhtiön keväällä 2010. Mitä ilmeisimmin hänestä oltiin valmistelemassa seuraavaa Nokian pääjohtajaa kierrättämällä häntä sopivissa johtotehtävissä Ollilan ja Kallasvuon jalanjäljillä.

Todennäköinen selitys Rick Simonsonin lähdölle on sama tilanne, joka syntyi kun Jorma Ollila vuonna 2001 ilmoitti entisen suurvaltajohtaja Breznevin tavoin jatkavansa vielä yhden viisivuotiskauden pääjohtajana. Kun tieto seuraavan pääjohtajan nimestä (Kallasvuo) sittemmin saatiin, ainakin Pekka Ala-Pietilä, Matti Alahuhta, Sari Baldauf ja Pertti Korhonen lähtivät johtamaan muita yrityksiä.

Jorma Ollila on edelleen Nokian hallituksen puheenjohtaja ja epäilemättä vahvin vallankäyttäjä isoissa asioissa, kuten pääjohtajan valinnassa. Kallasvuon tilanne lienee nyt rauhoitettu joksikin aikaa, jotta hän saa keskittyä businekseen politikoinnin sijasta. Voi olla, että Rick Simonson ei kuitenkaan jää ainoaksi lähtijäksi, sillä kaikki pääjohtajakandidaatit eivät jaksa odottaa viisivuotiskauden loppuun asti.

Huomenna Nokia on mobiiliteknologian Ford

Nokia ei tietenkään voi pysyä paikoillaan ja olla ikuisesti harmaa Toyota. Sen on liikuttava johonkin suuntaan, jotta kilpailijat eivät tallo sitä. Pelkkä tehokkaasta logistiikasta ja halvoista valmistuskustannuksista kiinnipitämisen strategia ajaa Nokian ennen pitkää Philipsin lamppujen viereen marketin 5 euron hyllylle, jossa vain hinta ratkaisee. Brändistä on siinä vaiheessa enää se hyöty, että ylipäätään pääsee esille supermarketin hyllylle.

Kysymys kuuluukin, mihin suuntaan Nokia kehittyy?

Applea haastavaa korkealaatuista design-tuoteyritystä Nokiasta ei voi tulla. Nokia joutuisi romuttamaan koko nykyisen kilpailuetunsa, joka perustuu mahdollisimman halpaan designiin. Siinä eivät edes huippudesignerit ja visionäärit auta, koska heidän ideoitaan ja tuotteitaan Nokian koneisto ei taivu toteuttamaan – joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Googlen vertaista ohjelmisto- ja nettipalveluyritystä Nokiasta ei myöskään kehity. Nokialla on ollut ja on edelleen työn alla useita miljoonainvestointeja vaatineita ohjelmisto- ja palveluprojekteja. Symbian ja S60-ohjelmistoja yritettiin lisensoida muille puhelinvalmistajille, mutta Nokian oma laitevalmistus vei aina voiton asiakasprojekteilta. Ovi-nettipalvelut ovat tärkeä investointi tulevaisuuteen, mutta niin kauan kun Ovi-palvelut on sidottu vain Nokia puhelimiin, ei sekään auta muutoksessa kehittyä Googlen tai Facebookin veroiseksi nettifirmaksi.

Muutos kokonaan toisenlaiseksi Applen tai Googlen tapaiseksi yhtiöksi vaatisi uuden lopunajan kriisin, jonka Nokia koki noin 20 vuotta sitten. Silloinhan yhtiö käytännössä pakon edessä luopui muista teollisuudenaloista ja keskittyi tietoliikenteeseen.

Sen sijaan Nokia on jo ottanut ensimmäisiä askeleita informaatioteknologian suuntaan. Vaikka HP:n tapaista elektroniikkaa valmistavaa yhtiötä Nokiasta ei enää 1980- ja 1990-lukujen tyyliin tulisikaan, mobiililaitteet laajasti ymmärrettynä ovat valtava kasvumahdollisuus. Pienet kannettavat tietokoneet, kuten Nokia Booklet 3G, e-kirjojen lukulaitteet, tabletit, multimediasoittimet, mobiili-TV:t, nettiin liitetyt kamerat ja videokamerat, kannettavat pelilaitteet, terveyttä ja kuntoa tarkkailevat laitteet ja monet muut mobiililaitteet ovat kehittymässä voimakkaasti.

Niin kauan kuin Jorma Ollila hallituksen puheenjohtajana ja entisenä pääjohtajana on Nokian vahvin yksittäinen vallankäyttäjä, luonnollisin kehityspolku yhtiölle on laajentua maltillisesti muihin mobiililaitteisiin. Siten yritys voi säilyttää nykyiset vahvuutensa, joita Ollila esikuntineen oli luomassa 1990-luvulla. Harmaasta Nokia/Toyotasta voi kehittyä mobiiliteknologian Ford, joka tarjoaa yhden tuotteen sijasta laajemman valikoiman tuotteita, joita kaikkia kuitenkin yhdistää liikuteltavuus.

Mauno Koivisto oli niitä harvoja suomalaisia joka uskalsi asettautua itsevaltiasta Kekkosta vastaan 30 vuotta sitten. Lisäksi hän osasi vetää omaa linjaansa niin taitavasti, että pystyi paitsi toimimaan, myös kasvattamaan toimivaltaansa sen aikaisessa ilmapiirissä. Paine ja epäonnistumisen riski on täytynyt olla valtava.

Myös mediapelin Koivisto osasi. Valmistautuessaan presidentivaaleihin 1982 hänestä perheineen tuli mediajulkkiksia. Hänet valittiin.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kun Koivistoa alkoi harmittaa median ärhäkkä ote, jota Kekkosen aikana ei pidetty sopivana. Sopulilauma tuntui vain häiritsevän eikä aina ymmärtänyt hänen fundeerauksiaan niin kuin olisi pitänyt.

Olli-Pekka Kallasvuo on yritysmaailman huipulla. Sinne päästäkseen hänen ei tosin tarvinnut asettua vallanpitäjiä vastaan, mutta on toinenkin asia joka erottaa hänet Mauno Koivistosta – hän ei ole kääntynyt Nokiaa arvostelevaa mediaa vastaan.

Etenkin Yhdysvaltojen markkina ja sieltä kaikkialle leviävä talous- ja teknologiainformaatio on ollut epäsuotuisaa Nokialle jo muutaman vuoden. Syitä on omissa tuotteissa, toimintatavoissa ja uusissa kilpailijoissa. Kallasvuo otti Nokian kunnian palauttamisen Pohjois-Amerikassa henkilökohtaiseksi missiokseen aloittaessaan Ollilan jälkeen pääjohtajana.

Arvostelusta ja ‘Nokian aika on ohi’-tyyppisestä kommentoinnista huolimatta Kallasvuo jatkaa valitsemallaan linjalla. Siinä missä Mauno Koivisto kääntyi sisäänpäin, Kallasvuo on avannut Nokiaa paitsi ulospäin, myös talon sisällä avannut keskustelua ja kulttuuria siitä mitä se Ollilan aikana oli.

Ollilan kekkosmaisen kauden jälkeen Kallasvuo salli sisäiset ja ulkoiset blogit Nokialla. Niistä hän voi nyt itsekin seurata mitä väki oikeasti ajattelee. Talon sisäisissä blogeissa on “Todella paljon kommentointia. Ihmiset saavat sanoa paljonkin ilman pelkoa ja he myös sanovat juttuja koska he haluavat muuttaa Nokiaa”, Kallasvuo kertoi haastattelussa.

Kallasvuo siis mittaa paineet sekä talon sisältä että ulkoa. Paksusta nahasta tai Teflonista olisi varmasti apua, mutta kun tietää missä mennään, tietää myös mihin pitää mennä.

Koko Bloombergin englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Toinen syy omaan Nokia-kirjoitteluuni on, että aihe pyöri jatkuvasti mielessä. Yhtiö on yhdistävänä teemana nyt valmiiksi saadussa kirjassa Menestyksen hinta-Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa. Kirjassa kerrotaan tarinoita mobiili-ja Internet-liiketoimintojen mielenkiintoisesta maailmasta henkilöiden, tuotteiden ja liiketoimien kautta.

Pari esimerkkiä kirjan tarinoista ovat soittoäänet ja langaton Internet. Suomalaiset ovat jättäneet melkoisen jäljen teknologiateollisuteen myös Nokian ulkopuolella. Soittoääniä ei ehkä olisi olemassa, jollei Vesku Paananen olisi kehittänyt niille liiketoimintamallia. Koko kansa heräsi viimeistään silloin mobiili- ja Internet-maailmaan kun Mato Valtonen perusti yrityksen, jonka toimintaa tultiin ihmettelemään Yhdysvaltain valtamediaa myöten.

Nokialaisia pioneereja, joiden tarinat kirjassa kerrotaan, ovat esimerkiksi Reijo Paajanen, jonka tiimi kehitti Communicator-älypuhelimen. He olivat niin paljon aikaansa edellä, että vasta vuosia myöhemmin RIM Blackberry sai heidän tuotteen ominaisuuksissa kiinni. Udo Szabo puolestaan suunnittelee Nokian uutta Ovi-palvelua, jonka varaan yhtiö laskee paljon tulevaisuuden toiveita.

Jokainen joka on viime vuosina käynyt USA:ssa on varmaan huomannut, että Nokia ei ole kovin yleinen puhelin koko maassa. 10 vuotta sitten se oli vielä markkinajohtaja. Oliko Nokia silloin yhden hitin ihme? Voiko sama tapahtua Intiassa, jossa Nokia nyt on paikoin synonyymi matkapuhelimen kanssa?

Tarinoiden kautta saa kuvan siitä mikä Nokian liikkeissä ja tuotteissa on toiminut ja mikä ei. Menestyksen salaisuuden avaimet toistuvat onnistuneissa hankkeissa kerta toisensa jälkeen, aivan kuten menestyksen hinta yhtä vääjäämättömästi ahdistaa kerta toisensa jälkeen määrättyjä sidosryhmiä.

Menestyksen hinta-kirjan sisällysluettelo on katsottavissa täällä.

Suomen noustua syvästä 1990-luvun alun lamasta Nokia oli jo maailmallakin iso tekijä. Vuosikymmenen loppupuolella Yhdysvaltalainen ja eurooppalainen media hyppäsi Suomessa kirjoittamassa kummallisesta kansasta joka viihtyy metsässä, mutta ainoastaan kännykkä kourassaan. Positiivinen imago levisi maailmalle ja sai meidät suomalaiset röyhistämään rintaamme. Meidän Nokia.

Nokian liikevaihto on tänä päivänä Suomen valtion budjetin suuruusluokkaa. Vuonna 2000 Nokia vastasi yksin 24 prosentista Suomen viennistä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen (ETLA) Tutkimuspäällikkö Jyrki Ali-Yrkkö laski Nokian tutkimuksen ja kehityksen muodostaneen 46 prosenttia kaikesta yritysten kehitysinvestoinneista Suomessa vuonna 2007. Saman vuonna Nokia tuotti yksin 19 prosenttia Suomessa kerätystä yhteisöveropotista. Sen osuus bruttokansantuotteesta oli 3.2 prosenttia. Yhtiö työllistää 23000 veronmaksajaa Suomessa, reilusti tuplat kuin Stora Enso, maan toiseksi suurin yhtiö.

Yritysjohdon uskomattomasta tarkkuudesta kertoo esimerkiksi se, että yhtiö ei ole kupsahtanut miinukselle kertaakaan 16 vuoteen.

Nokia on loistava kansainvälinen businesskoulu suomalaisille insinööreille, markkinoijille ja johtajille. Käytännössä jokainen halukas saa harjoittaa kielitaitoaan, voi tutustua muiden kulttuurien työtapoihin lukuisten kollegojen kautta, ja ennen kaikkea voi oppia miten kansainvälinen organisaatio ja business toimii.

Matti Alahuhta arvioi jo vuonna 1995, että jokaista Nokian työntekijää kohden se työllisti vähintään yhden työntekijän alihankkijalla. ETLA:n Ali-Yrkkö päätyi Suomen osalta samaan suhdelukuun vuonna 2001 kun huomioitiin vain suoraan Nokialle tavaraa tai palveluja toimittavat alihankkijat. Edelleenkin laaja alihankkijaverkosto, joka tuo työtä Suomessa moniportaisen palveluketjun kautta myös pienille paikkakunnille on merkittävä lisä kansantuotteeseen.

Kun suuryritys tuottaa voittoa, josta se maksaa veroja yhteiskunnalle, tilittää palkat työntekijöilleen, muistaa osingoilla sijoittajiaan ja maksaa alihankkijoidensa laskut, niin kaikki on hyvin. Vai onko? Onko Nokian ruudun takana vielä jotain muuta erityistä, josta jatkuvat voitot kyetään pusertamaan?

Minkä hinnan yhteiskunta, työntekijät ja alihankkijat maksavat Nokian menestyksestä?

Nokiaan investoineet suursijoittajat katsovat johdon otteita hyvällä niin kauan kun osinkoja kilisee tilille ja osakkeen kurssi pysyy järkevällä tasolla. Osakkeen hinnan tippuessa niinkin alas kuin se, yhtiön toimista riippumatta, vajosi loppuvuonna 2008 saa johdon miettimään riskien hallintaa. Jostain voi ilmestyä sitäkin varakkaampi yhtiö, joka alkaa ostella jopa hyvässä iskussa olevan Nokian osakkeita markkinoilta tukkuerissä.

Yhtiön johto on joka päivä mitattavana kovilla pörssimarkkinoilla. Asiakkaiden rahoista käydään kovaa kilpailua. Menestyksen hinta on kova myös työntekijöille, alihankkijoille ja yhteiskunnalle.

Työntekijät ovat suurille korporaatioille inhimillinen resurssi (Human Resources), kuten myös Nokialla asiaa kutsutaan. Budjetoinnin ja kulujen Excel-taulukoissa työntekijät ovat päitä (headcount) ja suuria kulueriä sivukuluineen. Jatkuvat uudelleenorganisoinnit varmistavat, että työntekijät ottavat työn kiitollisina vastaan ja välttävät hankalan ihmisen mainetta. Kallasvuon aikana Nokia on näyttänyt Suomessa kunnioitettavaa esimerkkiä ja aloittanut eropakettien tarjoamisen silloin kun inhimillisiä resurssikuluja leikataan. Myös työntekijöillä on hintansa. Työntekijöille on ainoastaan kerran tullut mitta julkisesti täyteen vuonna 2007, jolloin Oulun ja Tampereen toimistot menivät lakkoon bonuskiistan vuoksi.

Komponenttien ja palveluiden toimittajista moni pitää päävoittona päästä Nokian alihankkijaksi. Hintana on kaikki tai ei mitään asiakassuhde, joka voi päivässä muuttua päinvastaiseksi. Osien toimittajat tekevät Nokian toivomusten mukaisia komponentteja, joista kasataan lopullinen tuote. Nokia saattaa tilata myös kokonaisen, valmiin tuotteen hommaan erikoistuneelta sopimusvalmistajalta. Loppuvuonna 2008 Nokia lähetti kirjeen sopimusvalmistajilleen, jossa se ilmoitti lopettavansa näiden palveluiden käytön kokonaan, koska pystyi kokoamaan kaikki tuotteet omilla tehtaillaan. Palveluiden toimittajille, kuten ohjelmistotaloille, se lähetti toisen kirjeen jossa ilmoitettiin 15 prosentin hinnanalennuksista.

Suomi on naimisissa Nokia kanssa. Entisen pääministerin Esko Ahon juuri aloitettua yhtiön yhteiskuntasuhteiden hoitajana, voimme olettaa, että hän lobbaa enemmän Helsingissä kuin Mumbaissa. Yli satavuotinen parisuhde hyödyttää kumpaakin osapuolta. Toinen on tyytyväinen verotuloihin ja toinen valmiiksi koulutettuun työvoimaan, vakaisiin oloihin ja hyviin vaikutusmahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa. Lex Nokia on ainoastaan uusin julkisuuteen tullut asia avoliitosta, sillä suhteella on historiaa jo Neuvostoliiton ajoista.

Ilman Nokiaa Suomi saattaisi olla lähellä Turkmenistanin tasoa digiyhteiskuntana. Ilman Nokiaa saattaisimme ihmetellä mitäs nyt tehdään kun kansantuotetta aiemmin piristänyt metsäteollisuus häipyikin sademetsiin. Ilman Nokiaa Suomeen ei olisi etenkään tietotekniikka- ja tietoliikennealalle kasvanut niin laajaa kansainvälisen liiketoiminnan osaajajoukkoa mitä nyt on syntynyt.

Kunhan uusi nousukausi alkaa, on hyvä hetki katsoa ovatko alihankkijat, työntekijät ja yhteiskunta valmiit maksamaan vielä kovemman hinnan tulevaisuuden menestyksestä vai onko jo houkutusta etsiä muitakin mahdollisuuksia.

Menestyksen Hinta – Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa

Nokian strategia on sitten 1990-luvun puolenvälin jälkeen on ollut suhteellisen muuttumaton. Koska tärkeimmillä paikoilla on edelleen samoja nimiä niiltä ajoilta kun strategiat luotiin, voimme olettaa, että äkkikäännöksiä toimintaan ei tule nytkään. Ripeät säästötoimet viittavat siihen, että Kallasvuo ei päästä firmaa tappiolle. Olipa taantuma syvä tai pitkä tai kumpaakin, Jorma Ollila hallituksen puheenjohtajana ja Olli-Pekka Kallasvuo pääjohtajana todennäköisesti vievät yritystä eteenpäin.

Nokian menestys matkapuhelimissa ja verkkobusineksessa kiteytyy neljään asiaan: ajoitus, fokus, tehokkuus ja brändi.

Yhtiön ajoitus investoida voimakkaasti GSM-teknologiaan, puhelimiin ja verkkoihin osui parhaimpaan markkinoiden kasvun aikaan 1990-luvulla. Kun kasvu kesyyntyi pörssikuplan puhkeamiseen vuonna 2001, Nokia oli valmiina lähtemään itään. Ajoitus Kiinan markkinoille menoon ja tehtaan perustamiselle sinne osuvat nappiin. Sama onnistui Intiassa hieman myöhemmin, vuonna 2006.

Se, että Nokia vuonna 1991 valitsi yhdeksi liiketoiminnan painopistealueeksi telekommunikaation ei ollut yllätys, mutta se on yllätys, että fokus on vuosien myötä vain tarkentunut. Vai tietääkö kukaan toista saman kokoluokan yritystä, joka olisi onnistunut näin tarkasti pysymään yhden liiketoiminnan sisällä? Fokus on mennyt niin pitkälle, että verkkoliiketoiminta on jo irrotettu Nokia Siemens Networks-yhtiöksi.

Nokian brändi on monissa tutkimuksissa listattu luotetuimmaksi, tai arvostetuimmaksi brändiksi Euroopassa ja Aasiassa. Joillakin markkinoilla, kuten Intiassa, sen arvo on niin suuri, että Nokia tarkoittaa matkapuhelinta jossakin maankolkassa (näinhän on Suomessakin). Nokia ei ole seksikäs brändi kuten Apple, vaan kaiken kansan brändi kuten Toyota. Kaiken kansan brändillä on tunnetusti enemmän asiakkaita kuin ekslusiivisenä pidetyllä design-brändillä.

Nokia tehokkuus on vertaansa vailla elektroniikkateollisuudessa. Siinä missä Sony Ericsson tekee tappiolla puhelimia joiden keskihinta on korkeampi kuin Nokian, Nokia pystyy myymään voitolla puhelimia joista maksetaan vähemmän. Tieto halvan kiinalaiskännykän ja Nokia-puhelimen valmistuskustannuksista kertoo, että edes kiinalainen valmistaja ei pysty alittamaan Nokian kustannustasoa. Maailman tehokkain valmistuskoneisto tiristää hikipisarat komponenttitoimittajien ja alihankkijoiden otsalta. Yksi maailman kustannustehokkaimista organisaatioista leikkaa kustannukset välittömästi ennen kuin ne ehtivät ratkaisevasti vaikuttaa heikentävästi tulokseen. Mistä suuria kustannuseriä nopeasti leikataan? Henkilöstöstä.

Entä jatkossa? Niin kauan kuin yritys on voitollinen, sillä on nykyinen (tai nykyjohdon valitsema) johto, sen voi odottaa jatkavan hyväksi havaitsemallaan linjalla.

Toinen asia on, tuleeko Nokiasta koskaan enää ilmiömäistä kasvuyritystä, joka edesauttaa Suomen nostamista nykyisestä taantumasta.Tuskin.

Menestyksen Hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa

Alihankkijathan saivat jo säästökirjeen, jossa Nokia ilmoitti tinkivänsä hinnoista. Miinuksella olevat tuotelinjat ovat taatusti jo arvioitavana.

Kun ynnäsin vuoden 2008 numeroita työn alla olevan kirjan taustoittamista varten tehtyyn taulukkoon, huomio kiinnittyi heti yllättävän suuren henkilömäärän kasvuun. Vuoden 2007 lopusta vuoden 2008 loppuun Nokian väkimäärä oli kasvanut 28000 työntekijällä. 22 prosenttia lisää. Huh, se on paljon noin suurelle yritykselle. Osa on tullut yrityskauppojen, kuten Symbianin ja Navteqin mukana. Noin suurta väkimäärä ei oikein ehdi palkata vaikka ympäri maailmaa ympäri kellon työtä tehdäänkin.

On kuitenkin helppo ennakoida, mihin CFO Rick Simonsonin katse osuu, kun hän nopeasti alkaa karsia kustannuksia. Väkeä lähtee pihalle. Veikkaan, että puhutaan useista tuhansista.

Kallasvuo sanoi kuitenkin tärkeän asian samalla kun hän kertoi säästöohjelmasta. Hän kertoi jatkavansa investointeja uusin tuotteisiin ja palveluihin. Nokian markkinaosuus vuosina 2001-2004 notkahti pahasti noin 36:sta alle 30 prosentin. Ollila säästi, mutta sillä seurauksella, että yhtiö ei pysynyt kilpailussa mukana.

Nokian tasoinen yritys missasi kokonaisen uuden trendin, läppäpuhelimet. Jääräpäisesti se piti kiinni candy bar-tyylin puhelimista. Samsung, LG, Motorola, Sony Ericsson kasvattivat markkinaosuuksiaan.

Kallasvuon johtamana Nokia on avautunut hieman Ollilan aikaisesta kuorestaan. Ylen ruotsinkielisissä uutisissa Nokian Charlie Schick, joka vastaa uudesta Conversations-sosiaalisen median palvelusta, kiteytti asian mainiosti. “Avoimuus on melkoinen muutos Nokialle. Se on iso muutos, se on tervetullut muutos.” Kysymykseen avoimuuden haasteista Schick totesi, “Kulttuuri. Suomalainessa kulttuurissa ei ole totuttu puhumaan omista tekemisistä avoimesti. Nokian kulttuuri, yrityksen imago on ollut hyvin tarkkaan kontrolloitu.”

Nyt ja etenkin tulevaisuudessa sekä asiakkaat, työntekijät että sijoittajat edellyttävät avointa asennetta myös suurilta brändeiltä. Liiketoiminnan luominen Internet- ja mobiilipalveluista vaatii juuri tämän kaltaista asennetta Nokialta.

Tuttu liikkenjohdon konsultti oli bongannut artikkelin ja mietti puhelimessa miten ison asian kanssa siinä ollaankaan tekemisissä. Nokia pyörittää tällaisina päivinä käytännössä Helsingin pörssiä. Kun parikymmentä tuhatta perhettä saa Suomessa suoraan toimeentulonsa Nokialta, on alihankintaverkoston vaikutus moninkertainen.

Nokian johto tietää taakan ja tuntee vastuunsa, mutta emme siltikään konsultin kanssa ensimmäistä kertaa todenneet kuinka tärkeää olisi saada uusia globaaleja kasvuyrityksiä Suomeen. Kun perinteinen raskas teollisuus hiipuu, on talous yhden – loistavasti menestyneen – korporaation varassa.