Nokia vuodet-kirja tuo hyvin esiin sen hinnan, jonka loistavasti menestyvän yrityksen tehokkuutta ihannoiva johtamiskulttuuri maksattaa työntekijöillään ja alihankkijoillaan. Palmu-Joronen kiteyttää tehokkuusjohtamisen työyhteisössä kiertäneeseen lentävään lauseeseen. “Sinun tulee lunastaa työpaikkasi joka päivä uudelleen, ja se edellyttää sitä, että työsuorituksesi on vähintään 120 prosenttia koko ajan.” Yritystoiminta perustuu kilpailuun ja mitä enemmän yhtiö ihmisistään irti saa, sen paremmin sen voi olettaa pärjäävän. Osa tehokkuusjohtamista on myös ihmisten urhautumisten unohtaminen siinä vaiheessa kun tehdään kustannusleikkauksia vaativia ratkaisuja.

Itseäni huvitti Nokian tavoiteasetanta (IIP)-prosessissa nämä 120 prosentin tavoitteet ja jokaisen asian vääntäminen numeerisiksi tavoitteiksi. Tuntikausia saatettiin käyttää prosenttien, kertoimien ja muiden lukujen pyörittelyyn. Esimerkiksi uuden teknologian markkinointistrategian luominen piti muuttaa tavoitenumeroiksi. Aina se jotenkin onnistui, kiitos esimiesten sitkeyden.

Asiantuntijaorganisaation johtaminen ylhäältä alas annettuina numeroina mietitytti myös siksi, että Nokian HR (Human Resources) osastolla on käytettävissä kaikkien ihmisten persoonallisuusprofiilit. Sieltä olisi helppo katsoa kuka on esimerkiksi ekstrovertti ja kuka introvertti. Sen jälkeen voisi miettiä, kumpi persoonallisuustyyppi motivoituu työhönsä ulkoa annettujen numeroiden perustella ja kumpi motivoidaan muilla tavoin.

Nokia vuodet-kirja ehdottaa luottamusjohtamista tehokkuusjohtamisen tilalle. “Voit luottaa siihen, että kaikessa mitä teen, tulen ottamaan huomioon inhimilliset ja ihmisyyttä korostavat näkökohdat; minä välitän ihmisistä ihmisinä ja osoitan sen teoillani” määrittää käsitteen. Luottamusjohtaminen ulottuu myös yrityksen ulkopuolelle alihankkijoihin ja muihin sidosryhmiin, joihin ei tulisi olla tylyyn kyykyttämiseen perustuva suhde.

Ihan noin ihanteellisessa yrityksessä en ole itse ollut koskaan töissä. Jos yrittäjän työtä pohtii, se kuitenkin perustuu hyvin pitkälle luottamuksellisiin suhteisiin kaikkien osapuolten kanssa. Asiakkaisiin ja businesspartnereihin on oltava syvä luottamussuhde, samoin kuin omiin alihankkijoihin ja palvelun tarjoajiin. Siinä mielessä on mahdollista kokea jonkin asteista luottamusjohtamista.

Anne-Liisa Palmu-Joronen konsultoi johtamisesta lisää omilla sivuillaan.

Tällaisen pulman edessä oli Nokian Reijo Paajanen 1990-luvun alkupuolella kun Pekka Ala-Pietilä valtuutti hänet luomaan mobiililaitteen yrityskäyttäjille. Ensisijainen tavoite ei ollut tehdä uutta puhelinta, vaan laite jolla pääsisi yrityksen IT-palveluihin kiinni ja voisi viestiä usealla eri tavalla. Vaihtoehtoina olivat esimerkiksi telefax (kuka muistaa vielä), tekstiviesti, sähköposti ja nettiselain.

Nokia Communicator 9000 Eduskunnan kokoelmista

Internet oli laitteen suunnittelun aikaan vielä tutkijoiden käyttämä tekninen viritys. Netscapen pörssilistautuminen vuonna 1995 oli vasta se käännekohta, joka Webin toi kaikelle kansalle. Joka tapauksessa, mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen vuonna 1996 Nokia esitteli Cebit-messuilla palkintoja keränneen Communicator 9000-tuotteen, josta alkoi aina näihin päiviin asti kehitetty tuotesarja.

Paitsi että Communicatorin tekijät joutuivat miettimään minkälainen kokonaan uuden tyyppisen laitteen tulisi olla, he joutuivat tekemisiin teknologian kanssa, jota ei juurikaan kaupallisesti vielä ollut käytetty. Kyse oli datan, kuten sähköpostin, siirtämisestä GSM-verkossa. Tiimi päätti tehdä jopa toisen tuotteen opetellakseen teknologian. Se oli GSM-datamodemi, jolla esimerkiksi kannettavan tietokoneen pystyi liittämään mobiiliverkon kautta yrityksen tietojärjestelmiin.

Syy siihen miksi Communicatorin perusideasta tuli niin kestävä, oli kuitenkin oikeasti käytettävän testikonseptin luonti. Paajasen tiimi kasasi laitekokoonpanon, jota oikea kohderyhmä saattoi kokeilla ennen lopullisen tuotteen tekemistä. He kokosivat HP 200LX-kämmentietokoneen ympärille laitteiston, joka koostui Nokia 2110-puhelimesta, datamodemista ja kaapelista joka yhdisti laitteet. Lentokentillä ja muualla tehdyt testit vakuutti tiimin, että kaikki puhelimen, tietokoneen ja langattoman viestilaitteen toiminnot oli saatava samaan pakettiin, josta ei tarvitse roikottaa yhtään kaapelin pätkää eikä modemin tynkää.

HP 200LX Photo by HP Palm Top Paper

Communicator-laitteen suunnittelun aikaan kosketusnäyttö teki tosissaan tuloa kannettaviin laitteisiin. Koska Communicator oli tarkoitettu viestintää ja muistiinpanoja varten, fyysisestä näppäimistöstä pidettiin kiinni. Esimerkiksi Apple Newton floppasi pahasti, mutta PalmPilot onnistui tekemään käytettävän kosketusnäytön ja ennen kaikkea, sen vaatimat ohjelmistot. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin Apple onnistui käynnistämään kosketusnäyttöhuuman iPhone-puhelimella.

Koko Communicatorin syntytarina Reijo Paajasen kertomana löytyy Menestyksen hinta-kirjasta. Tänä päivänä Paajanen vaikuttaa toimitusjohtajana Tivit Oy:ssä.