Mikä on Nokian paras kilpailuvaltti tällä hetkellä? N8-älypuhelin, MeeGo-ohjelmistolle perustuvat uudet laitteet, halpapuhelimet vai Ovi-palvelut?

Menestyksen hinta e-kirja on ladattavissa mm Ellibs-kirjakaupasta ja ilmaisen näytteen saa sivulta klaava.fi/e-kirjat.

Näinhän ei tietenkään ole. Netti on ihan yhtä vähän virtuaalinen kuin puhelinsoitto. Puhelimeen vastaa joku ihminen jonka tuntee henkilökohtaisesti tai ei tunne henkilökohtaisesti, mutta ihan oikea ihminen useimmiten vastaa. Niin netissäkin. Ihmiset sinne viestejä kirjoittavat, eivät virtuaaliset ihmiset.

From ystavayrittajat-tampere

Yrittäjät ovat aktiivisia toimijoita sosiaalisen median palveluissa, kuten Facebook ja Twitter. Aktiivisuus ei jää enää nettiin, sillä sosiaalisessa mediassa syntynyt vapaamuotoinen Ystäväyrittäjät-toiminta on jalkautunut yhteisiin tapaamisiin.

From ystavayrittajat-tampere

Tampereella järjestettiin 17.9.2010 Ystäväyrittäjät-tapahtuma, johon osallistui perjantai-iltana ja yönä noin 40-50 aktiivia. Tamperelainen Poikkeama järjesti tilaisuuden ja kokosi agendan. Illan osuus oli paitsi verkottumista, myös tiukkaa työtä workshopien muodossa. Workshopin ansiosta pääsimme tutustumaan toisiimme paremmin kuin pelkkä käyntikorttien vaihto tai hissipuheiden esittäminen sallisi.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Niille joilla ei ole aikaa tai halua kirjaa lukea voin kertoa, että kirjan mainostama sosiaalisen median markkinoinnin salaisuus on seuraava. Jos haluaa tuotteelle, palvelulle, tai brändille näkyvyyttä nettiyhteisöissä ja sitä kautta hyvin kohdennetuille asiakasryhmille, täytyy löytää yhteisöissä vaikuttavat superverkottujat. Siis ihmiset, joilla on laaja kontaktiverkosto ja joiden sanomisia kuunnellaan. Heihin pyritään luomaan hienovarainen kontakti jonka tarkoituksena on esitellä markkinoitava asia.

Kirjassa käytetään esimerkkitapauksena myös suomalaista Fiskarsia, jonka onnistuneesta sosiaalisen median markkinointiohjelmasta kerroin enemmän Uuden Suomen kolumnissa.

Tuo sosiaalisen median markkinointihan kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin perinteisen PR-toimiston homma. Heillä vain oli helpompaa siinä mielessä, että ne mediat ja toimittajat olivat hyvin kaikkien tiedossa, joihin tulisi olla yhteydessä. Sitä mukaa kun perinteinen media siirtyy internetiin ja mielipidevaikuttajia syntyy uusiin verkostoihin, sitä mukaa myös PR-toimistot muuttuvat. Tätä muutosta käsittelee Eric Schwartzman haastatteluissaan, joita voi kuunnella PC:llä tai iPodissa.

Siinä missä media hakee uusia muotoja, hakee sen ympärillä oleva yritystoimintakin uusia muotoja. Perimmältään on kyse kuitenkin siitä, ulkoistaako markkinoitavan tuotteen omistaja viestinnän siihen erikoistuneelle yritykselle vai hoitaako sen itse.

Kanadalainen tutkija Don Tapscott on kuitenkin sitä mieltä, että internetin kanssa vuorovaikutuksessa kasvanut sukupolvi on parasta mitä ihmiskunnan tulevaisuudelle on koskaan tapahtunut.

Don Tapscottin yritys tutki noin 7500 nuoren ja 2500 varttuneemman ihmisen käyttäytymistä yli 4 miljoonaa dollaria maksaneessa projektissa. Tutkimuksen rahoittaneet yritykset eivät antaneet hänen paljastaa kaikkia tuloksia, mutta riittää niissä yhden kirjan – Grown Up Digital – verran ihmeteltävää.

Hän on luokitellut 11-31 vuotiaat nuoret ja aikuiset ensimmäiseen nettisukupolveen (Net Generation, Generation Y, tai Millenials). Tutkimuksen mukaan nettinuorisoa määrittää kahdeksan ominaisuutta:

1. He haluavat vapautta (erityisesti valinnan ja ilmaisun) enemmän kuin edelliset sukupolvet.
2. Heidän on tärkeä saada persoonallisia asioita, joita voivat räätälöidä itselleen sopiviksi.
3. He edellyttävät läpinäkyvyyttä organisaatioilta joiden kanssa ovat tekemisissä.
4. Työpaikoiltaan ja ostospaikoiltaan he vaativat eettisyyttä ja avoimuutta.
5. Työltä, koulutukselta ja sosiaaliselta elämältä odotetaan viihtyisyyttä ja hauskuutta.
6. He osaavat yhteistyön ja suhdetoiminnan.
7. He ovat nopeita ja edellyttävät sitä myös muilta.
8. He ovat innovatiivisia.

Aikamoinen lista, mutta tukena on tilastoja esimerkiksi älykkyystason noususta, koulutustason paranemisesta ja nuorison äänestysvilkkauden kasvusta.

Sukupolvi, joka on kasvanut painetun sanan valta-aikana tai TV:tä tuijottaen ajattelee auttamatta eri tavalla reaaliaikaisesta online-elämästä kuin interaktiivisen digitaalisen median kanssa kasvanut
sukupolvi.

Miten tietoa haettiin ennen Googlea? Miten lähetettiin joulu- ja uudenvuodentervehdykset ennen kuin kännykkä oli keksitty? Miten musiikkia kuunneltiin ennen kuin sitä pystyi latamaan netistä? Mistä tiedettiin mitä kaverit teki ennen kuin Facebookista näki statuksen?

Nettinuorisolle kännykät ja tietokoneet eivät ole teknologiaa. Eihän vanhemmat sukupolvetkaan pidä jääkaappia mitenkään ihmeellisenä teknologiana. Netit ja PCt ovat nuorisolle olemassa siksi, että ne ovat hyödyllisiä ja hauskoja välineitä. Niillä voi tehdä monta asiaa samanaikaisesti ja nopeasti. Kavereihin voi olla yhteydessä koko ajan. Uusia tuttavia voi hetkessä saada toiselta puolelta maailmaa. Jos jokin asia tökkii, siitä otetaan yhdessä selvää tai siirrytään sellaiseen palveluun joka toimii.

Sikäli kun Tapscottin tutkima sukupolvi on ollenkaan niin radikaalisti erilainen kuin hänen tutkimuksensa paljasti, niin yrityksissä tulee olemaan ihmettelemistä heidän kanssaan.

Tästä tulee vielä hauskaa seurattavaa.

Onko tämä kuitenkaan se pahin tietoyhteiskunnassa luuraava uhka? Ei taida olla.

Kuten moni hakkeri, esimerkiksi Kevin Mitnick, on kertonut parhaimmat läpimurtonsa he usein tekevät tiedoilla, jotka saa yksinkertaisesti kysymällä ihmisiltä. Facebookin, Twitterin, IRC Gallerian käyttö tai blogien kirjoittaminen ja valokuvien ja videoiden jakaminen netissä täysin vapaaehtoisesti helpottaa tietoja kaivavien henkilöiden työtä vielä enemmän.

Yksityisyyden suojan suhteen olemme uuden aikakauden kynnyksellä. Joko lyömme ovet kiinni nyt ja poistamme itsestämme niin paljon tietoa netistä kuin vielä ehdimme, tai jatkamme henkilökohtaisen tiedon jakamista luottaen siihen, että juuri omia tietojamme kukaan ei käytä hyväksi.

On myös sellainen mahdollisuus, että koska kaikki tietävät kaikkien asiat (idealistisen kuvaannollisesti), niin kaikki ovat samalla viivalla. New York Timesissa Tohtori Malone selittää, että ihmiset ovat aina eläneet pienissä heimoissa, joissa jokainen tietää toistensa asiat. Nykyajan (ja muutama sukupolvi taaksepäin) kova huoli yksityisyydestä saattaa olla vain poikkeama tähän yhteisöllisyyteen.

Kaupungissa kasvaneena yksityisyys tuntuu yhtä tärkeältä ja luonnolliselta kuin se, että ratikassa ei tarvitse jutella vieruskaverin kanssa. Nyt kuitenkin maalla asuvana huomaa, miten pienistä asioista ympäristö jo huomaa mitä on tapahtumassa ennen kuin itse ehtii asiasta kertoa. Eikä siinä, ainakaan toistaiseksi, ole ollut mitään harmillista.