Helsingin MobileMonday tapahtuma 8.6.2009 keräsi keskustan Molly Malone’s pubiin aikamoisen yleisön. Eikä vähiten Digitodayssa julkaistun Nokian johtoa haastavan jutun ansiosta.

Oma MobileMonday-puheenvuoroni käsitteli Ovi-palvelun merkitystä Nokian tulevaisuudelle. Uusien palveluiden julkistamis- ja arviointitohinassa saattaa helposti unohtua, että Nokia on tarjonnut (tai ainakin yrittänyt tarjota) kuluttajille online-palveluita jo 10 vuotta.

Ovi on Nokian Internet-palvelu, jota tarjotaan suoraan kuluttajille. Palveluita on tällä hetkellä 9: Kalenteri, Kontaktit, Koti-PC:n tiedostojen etäkäyttö, Pelit, Sähköposti, Kartat ja navigointi, Musiikki, Kuva- ja videoalbumit ja Download-kauppa. Moni palvelu on ilmainen, mutta joistakin Nokia perii maksua. Ne ovat käytettävissä sekä PC:llä että Nokian puhelimilla.

Vuosina 2006-2008 Nokia käytti runsaasti käteistä ostaessaan yrityksiä, joilla oli sopivia palveluita Ovi-brändättäväksi. Suurin ostos oli 8 miljardia dollaria maksanut Navteq karttayhtiö. Muut investoinnit ovat olleet huomattavasti pienempiä, kuten Twango, Gate5, Plazes ja Avvenu. Joka tapauksessa, kun sisäinen resurssien käyttö lasketaan mukaan, Ovi on Nokia suurimpia investointeja.

Nokia ei ole ensimmäistä kertaa tunkemassa kuluttajille suunnattujen palveluiden markkinoille. Jo vuonna 2000 maailma pääsi nauttimaan Club Nokian soittoäänistä ja taustakuvista. Tämä herätti kuitenkin niin voimakkaan vastareaktion Nokian suurissa operaattoriasiakkaissa, että Club Nokia oli nopeasti positioitava uudelleen kanta-asiakas ja tukiohjelmaksi. N-Gage-pelilaitteen myötä Nokia hankki Sega.com palvelun, jonka online-osuus unohtui pian. 2006 perustettiin kuitenkin N-Gage Arena pelejä ja pelaajia varten. Ovi julkaistiin vuotta myöhemmin.

Tällä kertaa Kallasvuo varmisti suurten operaattoriasiakkaiden hyväksynnän kehittämällä yhteistyötä Ovi-palvelun ja asiakkaiden omien palveluiden kanssa. Usein yhteistyö oli kuitenkin sitä, että tarpeeksi suuri operaattori vaati Nokiaa tekemään räätälöityjä puhelimia vastineeksi siitä että käyttäjät päästetään Ovi-palveluun.

Tuore uutuus Ovi Store on lanseerattu uutena ja ihmeellisenä palveluna, josta saa ladata sovelluksia ja soittoääniä puhelimeen. Voi olla, että se jonkun mielestä on ihmeellinen, mutta Nokia on tarjonnut vastaavaa palvelua netissä ainakin vuodesta 2003 lähtien. Softwaremarket.com-kaupasta saa vieläkin ostaa Nokia-kännykkään vaikka minkälaisia sovelluksia ja myös hupijuttuja.

Vaan harva kännykänkäyttäjä Ovia edeltäneistä palveluista tietää yhtään mitään kun tekijöillä ei ole ollut ylimmän johdon tukea niiden kehittämiseen ja - ennen kaikkea - markkinointiin. Nyt kysymys kuuluukin, miksi Ovi sitten olisi niin tärkeä Nokialle, jos aikaisemmat viritykset eivät sitä olleet?

Miksi Ovi on niin tärkeä Nokialle?

Vastaus piilee Toyotassa. Koska Nokia on hakeutunut luotettavaksi, mutta harmaan tylsäksi brändiksi, jonka tärkein kilpailukeino on kustannustehokkuus, on syytä miettiä mitä tulevaisuus sellaiselle yritykselle on.

Joko brändi menee määrätietoisesti yhä pidemmälle samaa tietä, tai se etsii jotain uutta täydentämään nykyistä ydinliiketoimintaansa. Jos Nokia sukeltaa syvemmälle nykytiellään, tulevaisuus voi näyttää Philipsiltä. Siis markettibrändi, jonka tuotteita myydään Philipsin hehkulamppujen vieressä. Toinen vaihtoehto on killpailla Googlen ja Microsoftin kanssa Internet-palveluista, jotka on kiinteästi integroitu matkapuhelimiin. Se, joka kehittää kuluttajia eniten houkuttavat nettipalvelut, määrää missä puhelimissa ne toimivat parhaiten. Nokian etuna on siis pitää mahdollisimman suuri määräysvalta myös Internet-palveluissa. Toki palveluista voi yrittää saada myös liikevaihtoa, mutta huonojen tai olemattomien nettipalveluiden takia Nokia ei halua menettää markkinoita Android-puhelimille, Windows Mobile-älypuhelimille, iPhonelle tai Blackberrylle.

Ovi ei voi epäonnistua

Nokia on siis investoinut biljoonia euroja out-of-pocket rahaa Ovi-palvelujen kehittämiseen ja kiinnittänyt tuhansia työvuosia omia resurssejaan suunnitteluun, markkinointiin ja hallintaan. Lisäksi ylin johto Kallasvuo etunenässä on henkilökohtaisesti käynyt vakuuttamassa suurimmat operaattoriasiakkaat Ovi-palvelun erinomaisuudesta.

Ovi-palvelulla on edellytykset onnistua, mutta johdon on oltava kärsivällinen. Ohjelmisto- ja palveluliiketoiminta vie vuosia ennen kuin tulosta syntyy. Ovi pitäisi saada USA:n markkinalle kohtuullisen näkyvään asemaan, jotta sen globaali uskottavuus ja medianäkyvyys olisi taattu. Comes with Music-tapaisia innovaatioita pitää tulla lisää asiakkaiden houkuttelemiseksi Nokian uusiin palveluihin.

Ylimmän johdon kannalta katsottuna Ovi ei voi epäonnistua. Nokialla on rahaa pankissa. Lisää tulee joka päivä. Resursseja on käytännössä rajattomasti. Lisää resursseja Ovin kehittämiseen on mahdollisuus laittaa ihan niin paljon kuin tarvitaan.

Mikään selitys ei auta jos Ovi epäonnistuu. Tällaisten investointien ja sitoutumisen jälkeen Nokian johdolla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kun saada Ovi menestymään.

Kaikki puheen aikana näyttämäni kuvat löytyvät täältä.

Joillekin sosiaalinen media tarkoittaa Facebookia, toisille IRC-Galleriaa ja kolmannelle Twitteriä. Niin tai näin, yksi asia on varmaa: ensi vuonna sosiaalisen median suosituimmat palvelut ovat jotakin muuta. Sen verran merkittävä murros sähköisessä mediassa on meneillään, että uusia innovaatioita riittää vielä moneksi vuodeksi ennen kuin markkinat on edes alustavasti jaettu.

Charlene Lin ja Josh Bernoffin kirjoittamasta Groundswell-kirjasta on muodostumassa sosiaalisen median perusteos. Kun he keräsivät materiaalia, kumpikin työskenteli Forresterin tutkimus- ja konsultointiyhtiössä josta he pääsivät käsiksi laajaan tutkimusaineistoon ympäri maailmaa. Suomesta ei aineistoa ole, mutta Ruotsi ja suuremmat eurooppalaiset maat ovat edustettuina.

Kulttuurien erilainen käytös online-mediassa onkin kirjan mielenkiintoisimpia asioita. Esimerkiksi blogeja lukee 52% ja kommentoi 20% japanilaisista, mutta vain 10% saksalaisista lukee ja 4% kommentoi blogeja. Ehkä suomalaiset asettuvat johonkin näiden välimaastoon?

Arvokkain tieto jokaiselle nettijulkaisun tekijälle, bloggaajalle ja twittaajalle on ehkä nettiyleisön segmentointimalli, joka perustuu käyttäjien kategoriointiin heidän todellisen nettiaktiiviteetin suhteen. Groundswellin seitsemän segmenttiä ovat seuraavat (yksi ihminen voi kuulua moneen segmenttiin).

Creators - Uuden sisällön luojia on noin 10-18% Internetin käyttäjistä. Vaihteluväli johtuu kulttuurieroista eri puolilla maailmaa. Nämä nettiaktiivit kirjoittavat esimerkiksi blogia ja tallentavat videoita ja kuvia muiden katseltavaksi.

Critics - He ovat innokkaita kommentoijia, forumeille kirjoittajia ja tuotteiden ja palveluiden arvioijia. Kriitikkoja on noin 20-36% netin käyttäjistä.

Collectors - Kerääjiä on 6-10% nettipopulaatiosta. He tykkäävät tallentaa asioita muidenkin nähtäville bookmark-palveluihin kuten Delicious, Digg. He myös käyttävät RSS-uutissyötteitä.

Joiners - Mukaantulijat laittavat oman henkilöprofiilinsa sinne missä muutkin jo ovat, kuten Facebookiin ja seuraavat sieltä tuttaviensa edesottamuksia. Noin 20-40% online ihmisistä kuuluu tähän segmenttiin.

Spectators - Katselijoita on 37-60% yleisöstä. He lukevat muiden blogeja, katselevat muiden tallentamia videoita ja kuvia, mutta eivät varsinaisesti tuota uutta sisältöä.

Inactives - Nämä vähiten aktiiviset ovat netissä, mutta heitä ei sosiaaliseksi mediaksi luokitellut asiat kiinnosta. 37-53% netin käyttäjistä ei osallistu mihinkään aktiviteettiin netissä.

Tarkemmin kohdennettua tilastotietoa käyttäjäryhmien jakautumisesta maittain löytyy kirjan web-sivuilta osoitteesta: http://www.forrester.com/Groundswell/profile_tool.html

“Nokia on Suomen Toyota – tylsä ja turvallinen” kirjoitti Kauppalehti paperiversiossaan Menestyksen hinta-kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen. Nokian ja Toyotan vertaus kuultiin kun keskustelu oli siirtynyt maailman suurimman puhelinvalmistajan tulevaisuuden näkymiin.

Nokian menestyksen historia on oma juttunsa, mutta sijoittajaa, yhteistyökumppania tai mahdollisesti taloon töihin hakevaa kiinnostaa varmasti myös Nokian tulevaisuuden kuva. Nokian oma visio nojaa vankasti edelleen matkapuhelimiin, jota täydentää Internet-palvelukonsepti Ovi. Mitä se käytännössä Nokian brändin kannalta tarkoittaa?

Kun Brandz Top 100 Most Valuable Global Brands 2009 laittoi maailman arvokkaimmat brändit järjestykseen, oli Nokian sijoitus 13. Sinänsä kelpo saavutus, mutta huolestuttavaa olikin raportin laskelma, että Nokian brändin arvo oli tippunut 20 prosenttia edellisen vuoden Top 100-listan julkaisusta. Brandz Top 100 on paremmuusjärjestys brändeille laskettuna nykyisistä tuotoista ja tulevaisuuden tuloista jota siltä odotetaan.

Kun Nokian tulevaisuutta tarkastelee neljän skenaarion avulla, yhtiön sijoituksen tippuminen Brandz Top 100:ssa ei olekaan enää yllätys. Neljä skenaariota ovat: design-brändi, jokaiselle jotakin-tavaratalo, tulevaisuuden innovaatiokone ja harmaa keskitien kulkija.

Ensimmäinen vaihtoehto on, että Nokia keskittäisi liiketoimintaansa entistä kapeammalle alueelle. Siitä voisi tulla design-brändi esimerkiksi Applen tapaan. Automaailmasta jos haetaan vastaavaa, niin BMW voisi olla saman strategian valinnut brändi. Nokian tapauksessa tämä tarkoittaisi pienempää myyntiä ja pienempiä tuotantoeriä. Kun muistetaan, että Nokian kovin kilpailuetu on edulliset suurten volyymien tuotantokustannukset, tämän skenaario on erittäin epätodennäköinen.

Toinen tulevaisuuden skenaario on varsin luonnollinen kehityskaari monelle suuryritykselle. Kuin huomaamatta yritys on laajentunut monelle, usein liian monelle, sektorille. HP ja Microsoft ovat esimerkkejä jokaiselle jotakin-tavarataloista, joissa tehdään monenmoista mustekaseteista vaativiin yritysjärjestelmiin asti. Autoteollisuudessa Ford on samantyyppinen yhtiö, jolla on valikoimaa pikkuruisista city-autoista suuriin rekkoihin. Tämäkin skenaario on epätodennäköinen Nokian tulevaisuudelle, koska yhtiö on itse todistanut kuinka fokusointi rajattuun liiketoimintaan kannattaa.

Kolmas Nokia-skenaario ottaa mallioppilaaksi Internet-yhtiö Googlen. Hieman samaan tapaan kun Nokia oli voimakas suunnannäyttäjä matkapuhelinten ja verkkoteknologian kehitykselle 1990-luvulla, Google on ollut vahva Internet-palveluiden innovoija 2000-luvulla. Googlella on niin paljon innovointivoimaa, että se saa loppuun kalutun sähköpostinkin kehitettyä kiinnostavaksi ja entistä paremmaksi palveluksi. Googlella on rohkeutta tehdä asioita toisin, pitkäjänteisesti, uskoen innovaatioiden jonain päivänä realisoituvan tulovirraksi. Sähköauto voisi olla automaailman vastine Googlelle. Nokian on erittäin vaikea, jollei mahdoton enää valita tällaista strategiaa. Joka kvarttaali on tehtävä positiivista tulosta jotta sijoittajat saavat osinkonsa. Tämäkin on siis epätodennäköinen skenaario.

Neljäs tulevaisuuden skenaario on kaikista todennäköisin Nokialle. Suomalaisten ylpeydestä tulee yhtä tylsän harmaa brändi kuin Toyotasta. Kuinka ollakaan, Toyota on Brandz Top 100 listalla 14. heti Nokian jälkeen. Kumpikin yritys tekee laadukkaita tuotteita ihmisille jotka haluavat luotettavuutta ja samaa kuin kaikilla muillakin. Ne eivät ole maailman seksikkäimpiä brändejä, joita edelläkävijät ja mielipidevaikuttajat fanittaisivat, vaan arkipäiväisiä brändejä tavallisille ihmisille. Intohimoja herättäneet Nokia-tuotteet ovat harvassa. Uusi N97 on sellainen, samoin kuin parin vuoden takainen N95. Nokia-design on jo vuosia ollut muovista mustaa ja harmaata, josta on vaikea olla muuta mieltä kuin että se on melkoisen yhdentekevää.

Hyvä puoli harmaan brändin kannalta on, että maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka ratkaisevalla ostopäätöksen hetkellä kuitenkin valitsevat sen tutun ja turvallisen Nokian tai Toyotan.

Lisää tietoa Menestyksen hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa löytyy täältä.

Suomalaisetkin hakkaavat Facebookia yöt läpeensä ja kirjoittavat blogeja, varaavat matkoja ja lukevat uutisia netissä sujuvasti. Mutta viime päivinä olen huomannut, että Suomessa suurin osa ei ole vielä kuullutkaan Twitteristä ja Friendfeedistä. Ei edes minua nuoremmat, vaikka luulisi että mitä nuorempi, sitä verkkotietoisempi (heh?).

Toisille tuttua, useammille tuntematon alue

Twitter ja Friendfeed ovat menestystarinoita, joilla on Suomessa kovin vähän käyttäjiä. Empiirisen tutkimukseni mukaan kaksikymppiset, kolmikymppiset, nelikymppiset eivätkä varsinkaan vanhemmat tiedä mitä nämä palvelut ovat. Itse olen pysynyt kärryillä, koska Hakkaraisen Ari (tähän blogiin kirjoittava tietokirjailija ja konsultti) on sellainen hype-hemmo, että tietää kaiken tietämisen arvoisen verkkopalveluista. Välillä minun on maallikkona vaikea seurata häntä, mutta kaverini tietävät vielä roimasti minua vähemmän. Siksi voin esittää asiantuntijaa omille kavereilleni tähän naivistiseen malliin:

Juhani Anjala: - Tiedätkö muuten, mikä Twitter on?
Kaveri: - Ööö - en.
Juhani: No se on sellainen mikroblogi. Voit kirjoittaa 140 merkin kirjoituksia nettiin.
Kaveri: - Aha. No miksi kirjoittaisin?
Juhani: No siksi että voit kertoa kavereillesi mitä teet. Kaverit pysyvät kärryillä tekemisistäsi. 140 merkkiä on niin vähän, että voit lähettää tiedon helposti vaikka kännykällä. Eikä tarvitse olla kirjailijanero. Voit kirjoittaa vaikka kavereillesi että “nyt olen vessassa”.
Kaveri: - Heh heh. No miksi nyt sellaista kirjoittaisin?
Juhani: - No ehkä ei, mutta voit pitää kaverisi ajan tasalla niistä asioista joista haluat. Voi Twitteriä käyttää muuhunkin.
Kaveri: - Ai niinku mihin?
Juhani: - No esimerkiksi Barack Obama kirjoitti vaalikampanjansa aikana Twitteriin (tai hänen avustajansa) ja sai satojatuhansia ihmisiä seuraamaan häntä. Aika hyvää vaalimainontaa. Muitakin menestystarinoita on.
Kaveri: - No niinku mitä?
Juhani: - Eräs ravintola kirjoitti Twitteriin mitä minäkin päivänä oli lounaslistalla. Ihmiset lähiyrityksistä alkoivat seurata listaa. Ravintolan myynti kasvoi ja kannattavuus parani pelkästään sillä että kokki tekstaili ilmaisen 140 merkin mainoksen aina aamulla.
Kaveri: - No toihan on hyvä!
Juhani: - Nii-in, ja sitten on vielä FriendFeed?
Kaveri: - Ai mikä se on?
Juhani: No se on palvelu, jolla voit seurata mitä kaverisi tekevät netissä.
Jne jne jne…

Onko englanti kielimuuri?

Jos Twitter ja FriendFeed olisivat myös suomeksi, yleistyisivätkö ne täällä nopeammin? Luulisin että kyllä. Suurin osa ei ole vielä kuullutkaan moisista palveluista. Ja jos on, englannin kieli on kuitenkin kielimuuri monelle suomalaiselle.

Tietokekniikan kehitys liian nopeaa ihmisten omaksumiskyvylle?

Laitteiden ja ohjelmien kehitys on haasteellista jopa alan ammattilaisille. Entä sitten tavallisille ihmisille? Ihmiset eivät ole tyhmiä, vaan maailmassa vain on niin paljon liikkuvia osia, että kaikkeen ei ehdi paneutua. Ensimmäinen oma autoni oli vuosimallia 1964, ja vieläpä ranskalainen, aikana jolloin ranskalaisissa autoissa (sen lisäksi että ranskalaiset autot olivat tunnetusti aina mätiä) oli omia erityispiirteitään. Silti yleisimmät hallintalaitteet ovat nykyautossani aivan samat kuin silloin. Auton käyttöliittymä on siis säilynyt ihailtavan samana, vaikka autot ovat kehittyneet huimasti vuodesta 1964 vuoteen 2009. Jokainen kahdeksantoistavuotias autolla ajoa aloitteleva nuori märkäkorva osaisi ajaa vuoden 1964 autoa ongelmitta. Mutta kukaan ei luultavasti saisi vuoden 1964 tietokonetta edes käyntiin. Jotenkin vain palveluiden käyttöliittymää ei voi liikaa yksinkertaistaa ja helpottaa.

Anne-Liisa Palmu-Jorosen kirja Nokia vuodet - Mitä johtamisesta voi oppia on mielenkiintoinen teos paitsi aiheensa ja ajankohtaisuutensa vuoksi myös siksi että sen julkaisu sattui vain pari viikkoa ennen omaa Menestyksen hinta / Behind the Screen kirjaani.

Nokia vuodet-kirja tuo hyvin esiin sen hinnan, jonka loistavasti menestyvän yrityksen tehokkuutta ihannoiva johtamiskulttuuri maksattaa työntekijöillään ja alihankkijoillaan. Palmu-Joronen kiteyttää tehokkuusjohtamisen työyhteisössä kiertäneeseen lentävään lauseeseen. “Sinun tulee lunastaa työpaikkasi joka päivä uudelleen, ja se edellyttää sitä, että työsuorituksesi on vähintään 120 prosenttia koko ajan.” Yritystoiminta perustuu kilpailuun ja mitä enemmän yhtiö ihmisistään irti saa, sen paremmin sen voi olettaa pärjäävän. Osa tehokkuusjohtamista on myös ihmisten urhautumisten unohtaminen siinä vaiheessa kun tehdään kustannusleikkauksia vaativia ratkaisuja.

Itseäni huvitti Nokian tavoiteasetanta (IIP)-prosessissa nämä 120 prosentin tavoitteet ja jokaisen asian vääntäminen numeerisiksi tavoitteiksi. Tuntikausia saatettiin käyttää prosenttien, kertoimien ja muiden lukujen pyörittelyyn. Esimerkiksi uuden teknologian markkinointistrategian luominen piti muuttaa tavoitenumeroiksi. Aina se jotenkin onnistui, kiitos esimiesten sitkeyden.

Asiantuntijaorganisaation johtaminen ylhäältä alas annettuina numeroina mietitytti myös siksi, että Nokian HR (Human Resources) osastolla on käytettävissä kaikkien ihmisten persoonallisuusprofiilit. Sieltä olisi helppo katsoa kuka on esimerkiksi ekstrovertti ja kuka introvertti. Sen jälkeen voisi miettiä, kumpi persoonallisuustyyppi motivoituu työhönsä ulkoa annettujen numeroiden perustella ja kumpi motivoidaan muilla tavoin.

Nokia vuodet-kirja ehdottaa luottamusjohtamista tehokkuusjohtamisen tilalle. “Voit luottaa siihen, että kaikessa mitä teen, tulen ottamaan huomioon inhimilliset ja ihmisyyttä korostavat näkökohdat; minä välitän ihmisistä ihmisinä ja osoitan sen teoillani” määrittää käsitteen. Luottamusjohtaminen ulottuu myös yrityksen ulkopuolelle alihankkijoihin ja muihin sidosryhmiin, joihin ei tulisi olla tylyyn kyykyttämiseen perustuva suhde.

Ihan noin ihanteellisessa yrityksessä en ole itse ollut koskaan töissä. Jos yrittäjän työtä pohtii, se kuitenkin perustuu hyvin pitkälle luottamuksellisiin suhteisiin kaikkien osapuolten kanssa. Asiakkaisiin ja businesspartnereihin on oltava syvä luottamussuhde, samoin kuin omiin alihankkijoihin ja palvelun tarjoajiin. Siinä mielessä on mahdollista kokea jonkin asteista luottamusjohtamista.

Anne-Liisa Palmu-Joronen konsultoi johtamisesta lisää omilla sivuillaan.

Nokian vaiheita on tullut analysoitua ja kommentoitua aika paljon tämänkin sivuston blogissa. Yhtiön painoarvo Suomessa on niin valtava, että sen edesottamukset heiluttavat koko teollisuudenalaa ja aika suurta osaa kansantaloudestakin. Ei ole ihme, että suhteellisen suuri joukko reporttereita, kirjailijoita ja bloggaajia seuraa ja kirjoittaa Nokiasta tiiviillä tahdilla.

Toinen syy omaan Nokia-kirjoitteluuni on, että aihe pyöri jatkuvasti mielessä. Yhtiö on yhdistävänä teemana nyt valmiiksi saadussa kirjassa Menestyksen hinta-Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa. Kirjassa kerrotaan tarinoita mobiili-ja Internet-liiketoimintojen mielenkiintoisesta maailmasta henkilöiden, tuotteiden ja liiketoimien kautta.

Pari esimerkkiä kirjan tarinoista ovat soittoäänet ja langaton Internet. Suomalaiset ovat jättäneet melkoisen jäljen teknologiateollisuteen myös Nokian ulkopuolella. Soittoääniä ei ehkä olisi olemassa, jollei Vesku Paananen olisi kehittänyt niille liiketoimintamallia. Koko kansa heräsi viimeistään silloin mobiili- ja Internet-maailmaan kun Mato Valtonen perusti yrityksen, jonka toimintaa tultiin ihmettelemään Yhdysvaltain valtamediaa myöten.

Nokialaisia pioneereja, joiden tarinat kirjassa kerrotaan, ovat esimerkiksi Reijo Paajanen, jonka tiimi kehitti Communicator-älypuhelimen. He olivat niin paljon aikaansa edellä, että vasta vuosia myöhemmin RIM Blackberry sai heidän tuotteen ominaisuuksissa kiinni. Udo Szabo puolestaan suunnittelee Nokian uutta Ovi-palvelua, jonka varaan yhtiö laskee paljon tulevaisuuden toiveita.

Jokainen joka on viime vuosina käynyt USA:ssa on varmaan huomannut, että Nokia ei ole kovin yleinen puhelin koko maassa. 10 vuotta sitten se oli vielä markkinajohtaja. Oliko Nokia silloin yhden hitin ihme? Voiko sama tapahtua Intiassa, jossa Nokia nyt on paikoin synonyymi matkapuhelimen kanssa?

Tarinoiden kautta saa kuvan siitä mikä Nokian liikkeissä ja tuotteissa on toiminut ja mikä ei. Menestyksen salaisuuden avaimet toistuvat onnistuneissa hankkeissa kerta toisensa jälkeen, aivan kuten menestyksen hinta yhtä vääjäämättömästi ahdistaa kerta toisensa jälkeen määrättyjä sidosryhmiä.

Menestyksen hinta-kirjan sisällysluettelo on katsottavissa täällä.

Tehtäväksi oli annettu luoda tuote markkinalle, jota ei vielä ollut. Tehtävään ryhtynyt yrityskään ei ollut niin määräävässä asemassa, että se olisi omalla painollaan pystynyt uuden markkinan tekemään.

Tällaisen pulman edessä oli Nokian Reijo Paajanen 1990-luvun alkupuolella kun Pekka Ala-Pietilä valtuutti hänet luomaan mobiililaitteen yrityskäyttäjille. Ensisijainen tavoite ei ollut tehdä uutta puhelinta, vaan laite jolla pääsisi yrityksen IT-palveluihin kiinni ja voisi viestiä usealla eri tavalla. Vaihtoehtoina olivat esimerkiksi telefax (kuka muistaa vielä), tekstiviesti, sähköposti ja nettiselain.

Nokia Communicator 9000 Eduskunnan kokoelmista

Internet oli laitteen suunnittelun aikaan vielä tutkijoiden käyttämä tekninen viritys. Netscapen pörssilistautuminen vuonna 1995 oli vasta se käännekohta, joka Webin toi kaikelle kansalle. Joka tapauksessa, mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen vuonna 1996 Nokia esitteli Cebit-messuilla palkintoja keränneen Communicator 9000-tuotteen, josta alkoi aina näihin päiviin asti kehitetty tuotesarja.

Paitsi että Communicatorin tekijät joutuivat miettimään minkälainen kokonaan uuden tyyppisen laitteen tulisi olla, he joutuivat tekemisiin teknologian kanssa, jota ei juurikaan kaupallisesti vielä ollut käytetty. Kyse oli datan, kuten sähköpostin, siirtämisestä GSM-verkossa. Tiimi päätti tehdä jopa toisen tuotteen opetellakseen teknologian. Se oli GSM-datamodemi, jolla esimerkiksi kannettavan tietokoneen pystyi liittämään mobiiliverkon kautta yrityksen tietojärjestelmiin.

Syy siihen miksi Communicatorin perusideasta tuli niin kestävä, oli kuitenkin oikeasti käytettävän testikonseptin luonti. Paajasen tiimi kasasi laitekokoonpanon, jota oikea kohderyhmä saattoi kokeilla ennen lopullisen tuotteen tekemistä. He kokosivat HP 200LX-kämmentietokoneen ympärille laitteiston, joka koostui Nokia 2110-puhelimesta, datamodemista ja kaapelista joka yhdisti laitteet. Lentokentillä ja muualla tehdyt testit vakuutti tiimin, että kaikki puhelimen, tietokoneen ja langattoman viestilaitteen toiminnot oli saatava samaan pakettiin, josta ei tarvitse roikottaa yhtään kaapelin pätkää eikä modemin tynkää.

HP 200LX Photo by HP Palm Top Paper

Communicator-laitteen suunnittelun aikaan kosketusnäyttö teki tosissaan tuloa kannettaviin laitteisiin. Koska Communicator oli tarkoitettu viestintää ja muistiinpanoja varten, fyysisestä näppäimistöstä pidettiin kiinni. Esimerkiksi Apple Newton floppasi pahasti, mutta PalmPilot onnistui tekemään käytettävän kosketusnäytön ja ennen kaikkea, sen vaatimat ohjelmistot. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin Apple onnistui käynnistämään kosketusnäyttöhuuman iPhone-puhelimella.

Koko Communicatorin syntytarina Reijo Paajasen kertomana löytyy Menestyksen hinta-kirjasta. Tänä päivänä Paajanen vaikuttaa toimitusjohtajana Tivit Oy:ssä.

Nokian menestystarina on ilmiömäinen tapaus maailmanlaajuisesti. Pienestä maasta, pieneltä markkinalta yritys kasvoi yhdeksi maailman arvostetuimmaksi tuotemerkiksi. Nokian menestyksen salaisuus on kerrottu tässä jutussa.

Suomen noustua syvästä 1990-luvun alun lamasta Nokia oli jo maailmallakin iso tekijä. Vuosikymmenen loppupuolella Yhdysvaltalainen ja eurooppalainen media hyppäsi Suomessa kirjoittamassa kummallisesta kansasta joka viihtyy metsässä, mutta ainoastaan kännykkä kourassaan. Positiivinen imago levisi maailmalle ja sai meidät suomalaiset röyhistämään rintaamme. Meidän Nokia.

Nokian liikevaihto on tänä päivänä Suomen valtion budjetin suuruusluokkaa. Vuonna 2000 Nokia vastasi yksin 24 prosentista Suomen viennistä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen (ETLA) Tutkimuspäällikkö Jyrki Ali-Yrkkö laski Nokian tutkimuksen ja kehityksen muodostaneen 46 prosenttia kaikesta yritysten kehitysinvestoinneista Suomessa vuonna 2007. Saman vuonna Nokia tuotti yksin 19 prosenttia Suomessa kerätystä yhteisöveropotista. Sen osuus bruttokansantuotteesta oli 3.2 prosenttia. Yhtiö työllistää 23000 veronmaksajaa Suomessa, reilusti tuplat kuin Stora Enso, maan toiseksi suurin yhtiö.

Yritysjohdon uskomattomasta tarkkuudesta kertoo esimerkiksi se, että yhtiö ei ole kupsahtanut miinukselle kertaakaan 16 vuoteen.

Nokia on loistava kansainvälinen businesskoulu suomalaisille insinööreille, markkinoijille ja johtajille. Käytännössä jokainen halukas saa harjoittaa kielitaitoaan, voi tutustua muiden kulttuurien työtapoihin lukuisten kollegojen kautta, ja ennen kaikkea voi oppia miten kansainvälinen organisaatio ja business toimii.

Matti Alahuhta arvioi jo vuonna 1995, että jokaista Nokian työntekijää kohden se työllisti vähintään yhden työntekijän alihankkijalla. ETLA:n Ali-Yrkkö päätyi Suomen osalta samaan suhdelukuun vuonna 2001 kun huomioitiin vain suoraan Nokialle tavaraa tai palveluja toimittavat alihankkijat. Edelleenkin laaja alihankkijaverkosto, joka tuo työtä Suomessa moniportaisen palveluketjun kautta myös pienille paikkakunnille on merkittävä lisä kansantuotteeseen.

Kun suuryritys tuottaa voittoa, josta se maksaa veroja yhteiskunnalle, tilittää palkat työntekijöilleen, muistaa osingoilla sijoittajiaan ja maksaa alihankkijoidensa laskut, niin kaikki on hyvin. Vai onko? Onko Nokian ruudun takana vielä jotain muuta erityistä, josta jatkuvat voitot kyetään pusertamaan?

Minkä hinnan yhteiskunta, työntekijät ja alihankkijat maksavat Nokian menestyksestä?

Nokiaan investoineet suursijoittajat katsovat johdon otteita hyvällä niin kauan kun osinkoja kilisee tilille ja osakkeen kurssi pysyy järkevällä tasolla. Osakkeen hinnan tippuessa niinkin alas kuin se, yhtiön toimista riippumatta, vajosi loppuvuonna 2008 saa johdon miettimään riskien hallintaa. Jostain voi ilmestyä sitäkin varakkaampi yhtiö, joka alkaa ostella jopa hyvässä iskussa olevan Nokian osakkeita markkinoilta tukkuerissä.

Yhtiön johto on joka päivä mitattavana kovilla pörssimarkkinoilla. Asiakkaiden rahoista käydään kovaa kilpailua. Menestyksen hinta on kova myös työntekijöille, alihankkijoille ja yhteiskunnalle.

Työntekijät ovat suurille korporaatioille inhimillinen resurssi (Human Resources), kuten myös Nokialla asiaa kutsutaan. Budjetoinnin ja kulujen Excel-taulukoissa työntekijät ovat päitä (headcount) ja suuria kulueriä sivukuluineen. Jatkuvat uudelleenorganisoinnit varmistavat, että työntekijät ottavat työn kiitollisina vastaan ja välttävät hankalan ihmisen mainetta. Kallasvuon aikana Nokia on näyttänyt Suomessa kunnioitettavaa esimerkkiä ja aloittanut eropakettien tarjoamisen silloin kun inhimillisiä resurssikuluja leikataan. Myös työntekijöillä on hintansa. Työntekijöille on ainoastaan kerran tullut mitta julkisesti täyteen vuonna 2007, jolloin Oulun ja Tampereen toimistot menivät lakkoon bonuskiistan vuoksi.

Komponenttien ja palveluiden toimittajista moni pitää päävoittona päästä Nokian alihankkijaksi. Hintana on kaikki tai ei mitään asiakassuhde, joka voi päivässä muuttua päinvastaiseksi. Osien toimittajat tekevät Nokian toivomusten mukaisia komponentteja, joista kasataan lopullinen tuote. Nokia saattaa tilata myös kokonaisen, valmiin tuotteen hommaan erikoistuneelta sopimusvalmistajalta. Loppuvuonna 2008 Nokia lähetti kirjeen sopimusvalmistajilleen, jossa se ilmoitti lopettavansa näiden palveluiden käytön kokonaan, koska pystyi kokoamaan kaikki tuotteet omilla tehtaillaan. Palveluiden toimittajille, kuten ohjelmistotaloille, se lähetti toisen kirjeen jossa ilmoitettiin 15 prosentin hinnanalennuksista.

Suomi on naimisissa Nokia kanssa. Entisen pääministerin Esko Ahon juuri aloitettua yhtiön yhteiskuntasuhteiden hoitajana, voimme olettaa, että hän lobbaa enemmän Helsingissä kuin Mumbaissa. Yli satavuotinen parisuhde hyödyttää kumpaakin osapuolta. Toinen on tyytyväinen verotuloihin ja toinen valmiiksi koulutettuun työvoimaan, vakaisiin oloihin ja hyviin vaikutusmahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa. Lex Nokia on ainoastaan uusin julkisuuteen tullut asia avoliitosta, sillä suhteella on historiaa jo Neuvostoliiton ajoista.

Ilman Nokiaa Suomi saattaisi olla lähellä Turkmenistanin tasoa digiyhteiskuntana. Ilman Nokiaa saattaisimme ihmetellä mitäs nyt tehdään kun kansantuotetta aiemmin piristänyt metsäteollisuus häipyikin sademetsiin. Ilman Nokiaa Suomeen ei olisi etenkään tietotekniikka- ja tietoliikennealalle kasvanut niin laajaa kansainvälisen liiketoiminnan osaajajoukkoa mitä nyt on syntynyt.

Kunhan uusi nousukausi alkaa, on hyvä hetki katsoa ovatko alihankkijat, työntekijät ja yhteiskunta valmiit maksamaan vielä kovemman hinnan tulevaisuuden menestyksestä vai onko jo houkutusta etsiä muitakin mahdollisuuksia.

Menestyksen Hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa

Nyt kun lähes koko kansakunta odottaa miten Nokian myynti on kehittynyt alkuvuoden aikana, toivoen ihmettä ja peläten markkinaosuuden menettämisen kirousta, on hyvä hetki katsoa mitä sen huiman menestyksen takana oikein on.

Nokian strategia on sitten 1990-luvun puolenvälin jälkeen on ollut suhteellisen muuttumaton. Koska tärkeimmillä paikoilla on edelleen samoja nimiä niiltä ajoilta kun strategiat luotiin, voimme olettaa, että äkkikäännöksiä toimintaan ei tule nytkään. Ripeät säästötoimet viittavat siihen, että Kallasvuo ei päästä firmaa tappiolle. Olipa taantuma syvä tai pitkä tai kumpaakin, Jorma Ollila hallituksen puheenjohtajana ja Olli-Pekka Kallasvuo pääjohtajana todennäköisesti vievät yritystä eteenpäin.

Nokian menestys matkapuhelimissa ja verkkobusineksessa kiteytyy neljään asiaan: ajoitus, fokus, tehokkuus ja brändi.

Yhtiön ajoitus investoida voimakkaasti GSM-teknologiaan, puhelimiin ja verkkoihin osui parhaimpaan markkinoiden kasvun aikaan 1990-luvulla. Kun kasvu kesyyntyi pörssikuplan puhkeamiseen vuonna 2001, Nokia oli valmiina lähtemään itään. Ajoitus Kiinan markkinoille menoon ja tehtaan perustamiselle sinne osuvat nappiin. Sama onnistui Intiassa hieman myöhemmin, vuonna 2006.

Se, että Nokia vuonna 1991 valitsi yhdeksi liiketoiminnan painopistealueeksi telekommunikaation ei ollut yllätys, mutta se on yllätys, että fokus on vuosien myötä vain tarkentunut. Vai tietääkö kukaan toista saman kokoluokan yritystä, joka olisi onnistunut näin tarkasti pysymään yhden liiketoiminnan sisällä? Fokus on mennyt niin pitkälle, että verkkoliiketoiminta on jo irrotettu Nokia Siemens Networks-yhtiöksi.

Nokian brändi on monissa tutkimuksissa listattu luotetuimmaksi, tai arvostetuimmaksi brändiksi Euroopassa ja Aasiassa. Joillakin markkinoilla, kuten Intiassa, sen arvo on niin suuri, että Nokia tarkoittaa matkapuhelinta jossakin maankolkassa (näinhän on Suomessakin). Nokia ei ole seksikäs brändi kuten Apple, vaan kaiken kansan brändi kuten Toyota. Kaiken kansan brändillä on tunnetusti enemmän asiakkaita kuin ekslusiivisenä pidetyllä design-brändillä.

Nokia tehokkuus on vertaansa vailla elektroniikkateollisuudessa. Siinä missä Sony Ericsson tekee tappiolla puhelimia joiden keskihinta on korkeampi kuin Nokian, Nokia pystyy myymään voitolla puhelimia joista maksetaan vähemmän. Tieto halvan kiinalaiskännykän ja Nokia-puhelimen valmistuskustannuksista kertoo, että edes kiinalainen valmistaja ei pysty alittamaan Nokian kustannustasoa. Maailman tehokkain valmistuskoneisto tiristää hikipisarat komponenttitoimittajien ja alihankkijoiden otsalta. Yksi maailman kustannustehokkaimista organisaatioista leikkaa kustannukset välittömästi ennen kuin ne ehtivät ratkaisevasti vaikuttaa heikentävästi tulokseen. Mistä suuria kustannuseriä nopeasti leikataan? Henkilöstöstä.

Entä jatkossa? Niin kauan kuin yritys on voitollinen, sillä on nykyinen (tai nykyjohdon valitsema) johto, sen voi odottaa jatkavan hyväksi havaitsemallaan linjalla.

Toinen asia on, tuleeko Nokiasta koskaan enää ilmiömäistä kasvuyritystä, joka edesauttaa Suomen nostamista nykyisestä taantumasta.Tuskin.

Menestyksen Hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa

Edellisen kirjani, Cnet Do-It-Yourself Camera and Music Projects, käsikirjoitus on tehty noin 2,5-3 vuotta sitten. Kirjan ideana oli kertoa mitä kaikkea hienoa hieman kehittyneemmällä puhelimella - älypuhelimella - voi oikein tehdä. Siinä kerrottiin esimerkiksi sähköpostin käytöstä, MP3 musiikin kuuntelusta, videoiden tallentamisesta YouTubeen, TV:n katsomisesta kännykän ruudulla ja miten kamerapuhelimellakin saa otettua kohtuullisen hyvä valokuvia.

Hieman sorminäppäryyttä joidenkin projektien tekeminen vaati myös lukijalta (kuten oman TV:n katseluun netin kautta), mutta ei sentään insinöörin tutkintoa.

Nyt parin vuoden jälkeen kun kirjan sisältöä katselee, niin huomio kiinnittyy siihen, että GPS-navigoinnista ei puhuta mitään. GPS-paikannusteknologia on siis todella nopeasti ilmestynyt sekä puhelimiin että tietysti autoihin. Puhelimissa GPS:ää voi käyttää reitin löytämisen lisäksi valokuvien sijainnin merkitsemiseen. Jokainen kännykällä otettu kuva saa maantieteelliset koordinaatit ja kun kuvan tallentaa nettiin esimerkiksi Flickr-palveluun, se osaa sijoittaa sen kartalla oikeaan paikkaan.

Viestien lähettäminen ja kuvat, videot ja musiikki lienevät vielä niitä yleisimpiä asioita mitä puhelimilla tehdään. Ne kirjassa sentään käsiteltiin aika kattavasti.

Mitä puhelimilla sitten seuraavaksi tehdään puhumisen lisäksi?

Facebook, Twitter ja muut verkottumispalvelut ovat jo käytettävissä myös puhelimissa, mutta niiden käyttö monipuolistuu ja yleistyy. Netin kautta katsottavien TV-ohjelmien suosioon uskon jatkossa myös.

Se suuri juttu tulee seuraavina vuosina kuitenkin olemaan ilmaiset ja erittäin edulliset puhelut. Skype, Truphone, Fring, Google Talk ja monta muuta palvelua on jo saatavilla suorituskykyisiin älypuhelimiin. Niillä voi soittaa ilmaiseksi esimerkiksi Skype-kännykästä toiseen Skype-kännykkään. Puhe menee dataliikenteenä, joten kiinteähintainen 3G-yhteys tai WLAN-yhteys tarvitaan. Lankapuhelimiin ja kännykkänumeroihin voi soittaa toiselle puolelle maailmaa lähes paikallispuhelun hinnalla.

Nokia uskalsi jo hämmentää asiakkaitaan kertomalla, että tulossa oleva N97 huippumalli sisältää Skypen. Siihen suuren brittioperaattorit perinteensä mukaisesti sanoivat ei, he eivät sitten sellaista vekotinta myy.

Joka tapauksessa, nyt kirjan vinkkeihin voi tutustua lataamalla omalle koneelle sen ensimmäisen luvun “Take better pictures with your camera phone“.