Suunnilleen kymmenen vuotta sitten olin lietsomassa maailmaan WAP-huumaa. Kyse oli silloin mobiiliteknologiasta, jonka piti mullistaa ihmisten elämä tuomalla Internet matkapuhelimiin. Kansa kuitenkin tiesi missä mentiin ja nimesi insinöörien taidonnäytteen roskaksi (WAP is Crap). Tänään Internet toimii matkapuhelimissa ihmisten tarpeiden ehdoin – ei väkisin keksityn teknologian ehdoin – eikä kukaan puhu enää törkyteknologiasta.

Lähes niin kauan kuin netti on ollut olemassa, on myös ollut keskustelutauluja ja sähköpostilistoja joissa määrättyihin asiaan vihkiytyneet ovat voineet vaihtaa ajatuksia. Sosiaalisesta mediasta puolestaan on puhuttu siitä lähtien kun joku keksi julkaista netissä päiväkirjaa, blogia, johon kuka hyvänsä saattoi kirjata oman mielipiteensä tai palautteensa blogin kirjoittajalle. Blogit ja niitä seurannut yhteisöllisten palvelujen vyöry on luonut kokonaan uuden sovelluksen mediasta: sosiaalisen median.

WAP hävisi nopeasti mainoksista mutta säilyi taustateknologiana, joka yhdisti matkapuhelimet operaattoreiden datapalveluihin. Eihän se asiakasta kiinnosta miten päin bitit putkessa kulkevat, vaan se, että ne tuovat hyödyllistä tai viihdyttävää sisältöä tarvitsijoille.

Sosiaalisen median kanssa on sama juttu. Ei se ketään kiinnosta, että Facebook-, YouTube-, Twitter-, tai Flickr-palveluja nimitetään sosiaaliseksi mediaksi. No, tänään kenties kiinnostaa, mutta viiden vuoden päästä sosiaalinen media ei taatusti herätä suuria intohimoja.

Viiden vuoden kuluttua, ja luultavasti paljon aikaisemmin, sosiaalisen ja median kuherruskuukausi on ohi ja siitä on tullut luonnollinen osa mediaa, yhteiskuntaa, yrityselämää ja ihmisten henkilökohtaista elämää. Tämä on aika paljon odotettu. Uskon näin käyvän, sillä sosiaalinen media on vetämässä koko kansan mukaan digitaaliseen mediaan, jota myös netiksi kutsutaan. Suurin osa kansasta on katselijoita, pienempi osa ihmisistä osallistuu julkiseen keskusteluun silloin tällöin ja valtaosan sisällöistä ja keskusteluista tuottavat suhteellisen pienen kovan ytimen muodostavat aktiiviset viestijät.

Aktiiviset viestijät ovat konkreettisesti liikkeellä – eivät vain digitaalisesti vaan kasvotusten muiden ihmisten kanssa. Yksi merkkipaalu oli toukokuussa 2010 vapaaehtoisvoimin järjestetty Sometime 2010 tapahtuma (kuvia täällä), jossa Twitter-, Facebook- ja blogi-aktiivit tapasivat toisiaan. Tunnelma ja päivän anti olivat niin hyvät, että alan yrittäjät järjestävät lisää tapaamisia. Esimerkiksi LadyWebbi järjestää Helsingissä verkostoitumistapahtuman ja Rautasilta Ystäväyrittäjyystapahtuman Tampereella.

Vikkelät yritykset ja yksilöt ovat olleet sosiaalisessa mediassa mukana jo pitkään, mutta miten on valtiovallan, kuntien ja poliitikkojen kanssa? Poliitikot taatusti aktivoituvat digitaalisessa mediassa eduskuntavaalien lähestyessä, sillä he haluavat esille kaikilla mahdollisilla tavoilla. Pitkällä tähtäimellä kiinnostavampaa on kuitenkin se, voivatko kansalaiset vaikuttaa yhteiskunnan asioihin sosiaalisen median avulla. Mielestäni voimme vaikuttaa.

Ensimmäistä kertaa jotakuinkin jokaisella meistä on käytössämme media, jonka kautta voimme julkaista (yleensä kenenkään sensuroimatta) tukemme tai vastalauseemme poliitikolle, puolueelle tai asialle. Kansalaisten kipupisteeseen osuva asia kerää sosiaalisessa mediassa tukijoukkoja ja toimii suorana, aktiivisena painostusryhmänä yhteiskunnan päättäjiä kohtaan.

Jonakin päivänä demokratia etenee niin pitkälle, että pääsemme äänestämään asioistamme useammin. Sähköinen äänestäminen, netti ja siihen liitetyt laitteet ovat avainasemassa aktiivisen demokratian kehityksessä.

Onko tulevaisuuden sähköinen äänestäminen sitten sosiaalista mediaa? Ei ole, ainakaan sillä nimellä. Viiden vuoden kuluttua ei tarvitse enää puhua erikseen sosiaalisesta mediasta, koska nykyiset digitaaliset välineet kehittyvät, sulautuvat muuhun mediaan ja imevät muita medioita puoleensa.

Kaikkia näitä asioita ja hieman muutakin pengotaan ja paloitellaan kirjassa ’Sosiaalisessa mediassa muhii muutos’. Kirja on ensimmäisiä Suomessa julkaistuja teoksia, joka on saatavilla ainoastaan e-kirjana. Teos toki löytyy kirjakaupoista, mutta vain sellaisista, joista kirjan saa ladata heti luettavaksi – olipa sitten junassa matkalla maailman toisella puolella tai kotona löhöämässä omassa nojatuolissaan. Ilmainen näyte sosiaalisen median kirjasta ladattavaksi omalle koneelle löytyy kustantajan sivulta, josta löytyvät myös e-kirjoja myyvät kaupat.

Nokia Siemens Networksin pääjohtaja Rajeev Suri kiteytti lehdistötilaisuudessa 1.2 miljardin dollarin yrityskaupan “Tämä kauppa on hieno lisä asiakaskuntaamme”. Hän puhui yhdessä Motorolan pääjohtajan Greg Brownin kanssa kaupasta, jossa Nokian ja Siemensin yhteinen verkkoteknologiaan keskittyvä yhtiö ostaa Motorolan verkkoliiketoiminnot.

Toki muitakin syitä valtavaan yrityskauppaan Rajeev Suri mainitsi, kuten suuruuden edut, teknologia ja osaavat ihmiset, mutta Nokian kannalta kyse on asiakkaiden ostamisesta.

Nokia Siemens Networks saa esimerkiksi Wimax-teknologiaa, joka on jäämässä marginaaliseksi neljännen sukupolven verkoksi, CDMA-teknologiaa, josta operaattorit ovat siirtymässä neljännen sukupolven tuotteisiin ja LTE-teknologiaa, johon Nokialla on omaakin osaamista.

Sen sijaan asiakkaiden hankkiminen – jopa tällä hinnalla – voi olla järkevää paitsi Networksin kannalta, myös emo-Nokian kannalta. Nokian matkapuhelimia ja Networks-liiketoimintaa pidettiin pitkään samassa yhtiössä, koska asiakkaat olivat samoja operaattoreita.

Nokia Siemens Networks saa Motorolalta 7500 työntekijää, joista moni on tekemisissä amerikkalaisen tai japanilaisen operaattorin kanssa. Asiakassuhteita siirtyy yhteensä 50. Erityisesti Yhdysvaltojen markkinoilla takelteleva Nokia pyrkii hyötymään suhteista, jotka ovat nyt olemassa Yhdysvaltojen suurimman operaattorin Verizon Wirelessin kaikille osastoille.

Nokian tulevaisuus on tärkeä Suomen kansantaloudelle, puhumattakaan keskisuurista suomalaisista kaupungeista, joissa on runsaasti Nokian tai sen alihankkijoiden liiketoimintaa. Yhtiön osuus koko Suomen tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneista on jo 37 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1.6 prosenttia.

Vilkaisemalla korporaation kiiltävää pintaa voisi ajatella, että Nokialla menee hyvin. Yhtiö on tehnyt voitollista tulosta 15 vuotta. Se on aivan ylivertainen markkinajohtaja edelleen voimakkaasti kasvavilla maailmanlaajuisilla matkapuhelinmarkkinoilla.

Suursijoittajat, jotka liikuttavat osakemassoja maailman pörsseissä, eivät kuitenkaan usko Nokian tulevaisuuteen. Jatkuvasti voitollisesta tuloksestaan ja markkinajohtajuudestaan huolimatta Nokian osakkeen arvo on laskenut jo 10 vuotta ja laskee edelleen. Viesti on, että Nokian kasvumahdollisuuksia tulevaisuudessa ja kilpailukykyä pidetään heikkoina.

Tänään Nokia on matkapuhelinten Toyota

Yksi Nokia-kirjani Menestyksen hinta johtopäätöksistä oli, että Nokiasta on kasvanut harmaa brändi, joka ei innosta ketään, vaan tekee tasalaatuisia, tylsiä tuotteita tavallisille ihmisille. Automaailmassa Nokiaa vastaava brändi voisi olla Toyota.

Nokia painii aivan eri markkinoilla kuin todelliset innovatiiviset yhtiöt, korkeakatteisia design-tuotteita valmistavat yritykset tai kokonaisvaltaisia yritys- ja kuluttajaratkaisuja tarjoavat korporaatiot.

Sähköautoksi (e-car) Nokiasta ei ole, koska sillä markkinalla tarvitaan uudentyyppinen palvelut ja ohjelmistot osaava yritys, kuten Google. BMW:n tyyppinen trendikäs design-yritys Nokiasta ei ole, sillä Apple osaa tämän tyyppisen liiketoiminnan Nokiaa paremmin. Ford puolestaan valmistaa omalla sektorillaan kaikkea pikkuautoista kuorma-autoihin, aivan kuten HP informaatioteknologian puolella.

Juhani Risku on kirjoittanut enemmän skenaariosta Nokia design-yhtiönä kirjassaan Uusi Nokian Käsikirjoitus.

Nokian pääjohtajan viisivuotiskausi

Pääjohtaja on tärkeä imagonrakentaja ja suunnannäyttäjä. Jopa pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon eroa on vaadittu, jotta Amerikan markkinoiden valloitus vauhdittuisi, älypuhelinten tuotekehitys piristyisi, brändi kirkastuisi ja osakkeen hinta nousisi. Ajoittaisissa erovaatimuksissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta huolestuttavaa on se, että yhdysvaltalainen Rick Simonson jätti yhtiön keväällä 2010. Mitä ilmeisimmin hänestä oltiin valmistelemassa seuraavaa Nokian pääjohtajaa kierrättämällä häntä sopivissa johtotehtävissä Ollilan ja Kallasvuon jalanjäljillä.

Todennäköinen selitys Rick Simonsonin lähdölle on sama tilanne, joka syntyi kun Jorma Ollila vuonna 2001 ilmoitti entisen suurvaltajohtaja Breznevin tavoin jatkavansa vielä yhden viisivuotiskauden pääjohtajana. Kun tieto seuraavan pääjohtajan nimestä (Kallasvuo) sittemmin saatiin, ainakin Pekka Ala-Pietilä, Matti Alahuhta, Sari Baldauf ja Pertti Korhonen lähtivät johtamaan muita yrityksiä.

Jorma Ollila on edelleen Nokian hallituksen puheenjohtaja ja epäilemättä vahvin vallankäyttäjä isoissa asioissa, kuten pääjohtajan valinnassa. Kallasvuon tilanne lienee nyt rauhoitettu joksikin aikaa, jotta hän saa keskittyä businekseen politikoinnin sijasta. Voi olla, että Rick Simonson ei kuitenkaan jää ainoaksi lähtijäksi, sillä kaikki pääjohtajakandidaatit eivät jaksa odottaa viisivuotiskauden loppuun asti.

Huomenna Nokia on mobiiliteknologian Ford

Nokia ei tietenkään voi pysyä paikoillaan ja olla ikuisesti harmaa Toyota. Sen on liikuttava johonkin suuntaan, jotta kilpailijat eivät tallo sitä. Pelkkä tehokkaasta logistiikasta ja halvoista valmistuskustannuksista kiinnipitämisen strategia ajaa Nokian ennen pitkää Philipsin lamppujen viereen marketin 5 euron hyllylle, jossa vain hinta ratkaisee. Brändistä on siinä vaiheessa enää se hyöty, että ylipäätään pääsee esille supermarketin hyllylle.

Kysymys kuuluukin, mihin suuntaan Nokia kehittyy?

Applea haastavaa korkealaatuista design-tuoteyritystä Nokiasta ei voi tulla. Nokia joutuisi romuttamaan koko nykyisen kilpailuetunsa, joka perustuu mahdollisimman halpaan designiin. Siinä eivät edes huippudesignerit ja visionäärit auta, koska heidän ideoitaan ja tuotteitaan Nokian koneisto ei taivu toteuttamaan – joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Googlen vertaista ohjelmisto- ja nettipalveluyritystä Nokiasta ei myöskään kehity. Nokialla on ollut ja on edelleen työn alla useita miljoonainvestointeja vaatineita ohjelmisto- ja palveluprojekteja. Symbian ja S60-ohjelmistoja yritettiin lisensoida muille puhelinvalmistajille, mutta Nokian oma laitevalmistus vei aina voiton asiakasprojekteilta. Ovi-nettipalvelut ovat tärkeä investointi tulevaisuuteen, mutta niin kauan kun Ovi-palvelut on sidottu vain Nokia puhelimiin, ei sekään auta muutoksessa kehittyä Googlen tai Facebookin veroiseksi nettifirmaksi.

Muutos kokonaan toisenlaiseksi Applen tai Googlen tapaiseksi yhtiöksi vaatisi uuden lopunajan kriisin, jonka Nokia koki noin 20 vuotta sitten. Silloinhan yhtiö käytännössä pakon edessä luopui muista teollisuudenaloista ja keskittyi tietoliikenteeseen.

Sen sijaan Nokia on jo ottanut ensimmäisiä askeleita informaatioteknologian suuntaan. Vaikka HP:n tapaista elektroniikkaa valmistavaa yhtiötä Nokiasta ei enää 1980- ja 1990-lukujen tyyliin tulisikaan, mobiililaitteet laajasti ymmärrettynä ovat valtava kasvumahdollisuus. Pienet kannettavat tietokoneet, kuten Nokia Booklet 3G, e-kirjojen lukulaitteet, tabletit, multimediasoittimet, mobiili-TV:t, nettiin liitetyt kamerat ja videokamerat, kannettavat pelilaitteet, terveyttä ja kuntoa tarkkailevat laitteet ja monet muut mobiililaitteet ovat kehittymässä voimakkaasti.

Niin kauan kuin Jorma Ollila hallituksen puheenjohtajana ja entisenä pääjohtajana on Nokian vahvin yksittäinen vallankäyttäjä, luonnollisin kehityspolku yhtiölle on laajentua maltillisesti muihin mobiililaitteisiin. Siten yritys voi säilyttää nykyiset vahvuutensa, joita Ollila esikuntineen oli luomassa 1990-luvulla. Harmaasta Nokia/Toyotasta voi kehittyä mobiiliteknologian Ford, joka tarjoaa yhden tuotteen sijasta laajemman valikoiman tuotteita, joita kaikkia kuitenkin yhdistää liikuteltavuus.

Mistä Samsungin viime vuosien huima menestys johtuu? Vanha epäluulo halvoista aasialaisista kopiotuotteista ei pidä lainkaan paikkaansa korealaisen Samsungin kohdalla. Yhtiö tuottaa laajan valikoiman laadukkaita elektroniikkatuotteita, joihin se itse tekee valtavan määrän komponentteja.

Nokian strategia on päinvastainen. Nokia keskittyy käytännössä vain matkapuhelimiin ja pyrkii hankkimaan lähes kaikki komponentit muilta toimittajilta. Pärjääkö Nokia kilpailussa Samsungin kaltaisia yrityksiä vastaan jatkossa?

Keskustelijat ovat Kai Nyman Piksu.net-talousjulkaisusta ja Ari Hakkarainen. Ville Lindfors Originaali Oy:stä tuotti videon.

Yleensä Kreikasta tulee mieleen sininen meri, valkoiset talot, aurinko ja mukavat ihmiset. Nyt moni on sitä mieltä, että koko kansa onkin huijareita, jotka ovat muualta lainatuilla rahoilla maksaneet Ouzo-lasillisensa jo vuosikaudet. Mikä Kreikan talouden tilanne todella on ja mitä vaikutuksia sillä on Suomeen?

Videokuvassa vasemmalla Kai Nyman Piksu-talousjulkaisusta ja oikealla Ari Hakkarainen. Videon tuotanto Ville Lindfors, Originaali Oy.

Artikkeli, johon keskustelussa viitattiin:

http://piksu.net/artikkeli/ei-eurooppa-yhtä-kreikkaa-kaipaa

Mihin sosiaalisen median huikea suosio on johtamassa? Odottaako perinteistä mediaa pikainen kuolema digitaalisen median jyrätessä vai elävätkö uusi ja vanha ikuisesti rinnakkain? Videolla keskustelijat ottavat yhteen sosiaalisen median vaikutuksesta mediaan, työhön ja liiketoimintaan.

Videolla vasemmalta oikealle Kai Nyman Piksu.netistä, Juhani Anjala Painonet.fi:stä ja Ari Hakkarainen. Videon tuotanto Ville Lindfors Originaali Oy. Video tuotettu Klaava.fi kulttuurijulkaisulle.

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan yleensä nettipalveluita, kuten Facebook, Twitter, IRC-Galleria-palveluita ja erilaisia keskustelusivustoja. Niiden vaikutus ulottuu kuitenkin jo kauas netin ulkopuolelle – talouteen, kulttuuriin, työhön ja koko yhteiskuntaan.

Viime aikoina sosiaalisen median kriitikot ovat väittäneet, että koko ilmiö on paljon melua tyhjästä, joka vain lietsoo ihmisiä viharyhmiin, kun taas uusi tutkimus kertoo sosiaalisen median vähentävän itsemurhia ja lisäävän yhteisöllisyyttä.

Taustatietoa:

Kännykät ja netti auttavat vähentämään itsemurhia:

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/03/kannykat_ja_netti_auttaneet_vahentamaan_itsemurhia_1544590.html

Sosiaalinen media (some) innostaa, mutta liika on liika:

http://outilammi.blogspot.com/2010/03/ei-kevatvasymysta-vaan-some-vasymysta.html

Viharyhmien kasvusta Yhdysvalloissa (englanniksi):

http://bits.blogs.nytimes.com/2010/03/16/online-hate-sites-grow-with-social-networks/?partner=rss&emc=rss

Huhtikuun 2010 taloukatsauksen kuuma kysymys on: Sulavatko sijoitukset lumien mukana?

Talouden tilasta keskustelevat Kai Nyman Piksu.netistä ja Ari Hakkarainen.

Videon kuvaus ja tuotanto: Ville Lindfors Originaali Oy:stä.

Makrotalouskatsausartikkeli löytyy Piksu-talousjulkaisusta.

Maaliskuun 2010 talouskatsauksessa puhutaan miksi asiantuntijat ovat jo varoitelleet inflaatiosta, Kreikan talouskatastrofi ei olekaan katastrofi Suomen taloudelle ja mitä melkoisen luotettavaksi suunnannäyttäjäksi osoittautunut Piksu-indikaattori kertoo talouden suunnasta.

Videolla Kai Nyman Piksu.net-talousjulkaisusta ja Ari Hakkarainen. Videon ohjasi ja toimitti Originaali Oy.

Bloombergin haastattelussa Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi toimittaja Diana ben-Aaronille parhaillaan lukevansa Presidentti Mauno Koiviston elämänkertaa. Kallasvuo innostui kertomaan, “Koivisto ei aina antanut paljoakaan arvoa sille mitä ihmiset puhuivat. Hän uskoi siihen mitä oli tekemässä.”

Mauno Koivisto oli niitä harvoja suomalaisia joka uskalsi asettautua itsevaltiasta Kekkosta vastaan 30 vuotta sitten. Lisäksi hän osasi vetää omaa linjaansa niin taitavasti, että pystyi paitsi toimimaan, myös kasvattamaan toimivaltaansa sen aikaisessa ilmapiirissä. Paine ja epäonnistumisen riski on täytynyt olla valtava.

Myös mediapelin Koivisto osasi. Valmistautuessaan presidentivaaleihin 1982 hänestä perheineen tuli mediajulkkiksia. Hänet valittiin.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kun Koivistoa alkoi harmittaa median ärhäkkä ote, jota Kekkosen aikana ei pidetty sopivana. Sopulilauma tuntui vain häiritsevän eikä aina ymmärtänyt hänen fundeerauksiaan niin kuin olisi pitänyt.

Olli-Pekka Kallasvuo on yritysmaailman huipulla. Sinne päästäkseen hänen ei tosin tarvinnut asettua vallanpitäjiä vastaan, mutta on toinenkin asia joka erottaa hänet Mauno Koivistosta – hän ei ole kääntynyt Nokiaa arvostelevaa mediaa vastaan.

Etenkin Yhdysvaltojen markkina ja sieltä kaikkialle leviävä talous- ja teknologiainformaatio on ollut epäsuotuisaa Nokialle jo muutaman vuoden. Syitä on omissa tuotteissa, toimintatavoissa ja uusissa kilpailijoissa. Kallasvuo otti Nokian kunnian palauttamisen Pohjois-Amerikassa henkilökohtaiseksi missiokseen aloittaessaan Ollilan jälkeen pääjohtajana.

Arvostelusta ja ‘Nokian aika on ohi’-tyyppisestä kommentoinnista huolimatta Kallasvuo jatkaa valitsemallaan linjalla. Siinä missä Mauno Koivisto kääntyi sisäänpäin, Kallasvuo on avannut Nokiaa paitsi ulospäin, myös talon sisällä avannut keskustelua ja kulttuuria siitä mitä se Ollilan aikana oli.

Ollilan kekkosmaisen kauden jälkeen Kallasvuo salli sisäiset ja ulkoiset blogit Nokialla. Niistä hän voi nyt itsekin seurata mitä väki oikeasti ajattelee. Talon sisäisissä blogeissa on “Todella paljon kommentointia. Ihmiset saavat sanoa paljonkin ilman pelkoa ja he myös sanovat juttuja koska he haluavat muuttaa Nokiaa”, Kallasvuo kertoi haastattelussa.

Kallasvuo siis mittaa paineet sekä talon sisältä että ulkoa. Paksusta nahasta tai Teflonista olisi varmasti apua, mutta kun tietää missä mennään, tietää myös mihin pitää mennä.

Koko Bloombergin englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Helmikuussa 2010 keskeiset talousindikaattorit ovat kääntyneet positiiviksi raskaan taantuman keskellä. Työttömyydestä huolimatta talous on menossa kohti parempia aikoja. Katso videolta talouskatsaus:

Videolla Piksu.net-talousjulkaisun Kai Nyman ja Ari Hakkarainen (Andalys Oy). Videototeutus: Ville Lindfors (Originaali Oy).