Bloombergin haastattelussa Nokian pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo kertoi toimittaja Diana ben-Aaronille parhaillaan lukevansa Presidentti Mauno Koiviston elämänkertaa. Kallasvuo innostui kertomaan, “Koivisto ei aina antanut paljoakaan arvoa sille mitä ihmiset puhuivat. Hän uskoi siihen mitä oli tekemässä.”

Mauno Koivisto oli niitä harvoja suomalaisia joka uskalsi asettautua itsevaltiasta Kekkosta vastaan 30 vuotta sitten. Lisäksi hän osasi vetää omaa linjaansa niin taitavasti, että pystyi paitsi toimimaan, myös kasvattamaan toimivaltaansa sen aikaisessa ilmapiirissä. Paine ja epäonnistumisen riski on täytynyt olla valtava.

Myös mediapelin Koivisto osasi. Valmistautuessaan presidentivaaleihin 1982 hänestä perheineen tuli mediajulkkiksia. Hänet valittiin.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kun Koivistoa alkoi harmittaa median ärhäkkä ote, jota Kekkosen aikana ei pidetty sopivana. Sopulilauma tuntui vain häiritsevän eikä aina ymmärtänyt hänen fundeerauksiaan niin kuin olisi pitänyt.

Olli-Pekka Kallasvuo on yritysmaailman huipulla. Sinne päästäkseen hänen ei tosin tarvinnut asettua vallanpitäjiä vastaan, mutta on toinenkin asia joka erottaa hänet Mauno Koivistosta - hän ei ole kääntynyt Nokiaa arvostelevaa mediaa vastaan.

Etenkin Yhdysvaltojen markkina ja sieltä kaikkialle leviävä talous- ja teknologiainformaatio on ollut epäsuotuisaa Nokialle jo muutaman vuoden. Syitä on omissa tuotteissa, toimintatavoissa ja uusissa kilpailijoissa. Kallasvuo otti Nokian kunnian palauttamisen Pohjois-Amerikassa henkilökohtaiseksi missiokseen aloittaessaan Ollilan jälkeen pääjohtajana.

Arvostelusta ja ‘Nokian aika on ohi’-tyyppisestä kommentoinnista huolimatta Kallasvuo jatkaa valitsemallaan linjalla. Siinä missä Mauno Koivisto kääntyi sisäänpäin, Kallasvuo on avannut Nokiaa paitsi ulospäin, myös talon sisällä avannut keskustelua ja kulttuuria siitä mitä se Ollilan aikana oli.

Ollilan kekkosmaisen kauden jälkeen Kallasvuo salli sisäiset ja ulkoiset blogit Nokialla. Niistä hän voi nyt itsekin seurata mitä väki oikeasti ajattelee. Talon sisäisissä blogeissa on “Todella paljon kommentointia. Ihmiset saavat sanoa paljonkin ilman pelkoa ja he myös sanovat juttuja koska he haluavat muuttaa Nokiaa”, Kallasvuo kertoi haastattelussa.

Kallasvuo siis mittaa paineet sekä talon sisältä että ulkoa. Paksusta nahasta tai Teflonista olisi varmasti apua, mutta kun tietää missä mennään, tietää myös mihin pitää mennä.

Koko Bloombergin englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Helmikuussa 2010 keskeiset talousindikaattorit ovat kääntyneet positiiviksi raskaan taantuman keskellä. Työttömyydestä huolimatta talous on menossa kohti parempia aikoja. Katso videolta talouskatsaus:

Videolla Piksu.net-talousjulkaisun Kai Nyman ja Ari Hakkarainen (Andalys Oy). Videototeutus: Ville Lindfors (Originaali Oy).

Varma tapa saada vihat päälleen on tölväistä jotain kansanosaa asiassa joka koskee jotain suurempaa kansanosaa.

Sinnemäki ja vihreät saivat yrittäjät älähtämään verosuunnitelmillaan. Viesti kuului: “osinkojen nollaverokannasta luovuttava”, vaikka olisi voinut sanoa että “veropohjaa pitää laajentaa ja verotuksen painopisteitä päivittää” ja käsitellä uudistukset kokonaisuutena. Mutta ehkä vihreillä oli tarkoituskin nostaa kokonaisuudesta yksi asia näkyviin.

Omaan taloushallinnon koulutuksen, mutta en ala selvittämään tässä yritysverotuksen kiemuroita. Asiantuntijoita kyllä löytyy esim. Veronmaksajain keskusliitosta tai yrittäjäjärjestöistä ja tilitoimistoista. Vihreiden ajattelutapa voi tuntua yrittäjistä mustavalkoiselta. Osinkoa jakavat yritykset eivät ole homogeeninen kapitalistisikojen joukko. Osinkotulojen verotus koskettaa yrityksiä yhden hengen yrityksistä satoja ihmisiä työllistäviin suuryrityksiin. Siihen joukkoon mahtuu monenlaisia yrityksiä. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on alle kymmenen hengen yrityksiä, joille ei teksi pahaa pitää vähän rahaa taseessaan. Jotta rahaa saa taseeseen, pitää tehdä voittoa, ja voitosta yritys maksaa verot. Vahva tase mahdollistaa yrityksen selviämisen huonojen aikojen yli. Lisäksi makaava raha on ympäristöystävällistä: kun mitään ei tehdä muuta kuin pidetään rahaa pankkitilillä, ei myöskään luonto kulu. Voisi ajatella että yrityksen taseessa makaava raha on turhaa. Mutta raha voi antaa alle kymmenen hengen yritykselle pelivaraa. Yrittäjä uskaltaisi palkata yhden henkilön lisää, tietäen että palkat saadaan maksettua kesälomien jälkeenkin, vaikka kesä olisi hiljaisempi. Jos kaikki 200 000 suomalaista pienyritystä palkkaisi kukin yhden henkilön…

Tällaisilla alle kymmenen hengen yrityksillä ei ole ajankohtaista listautua pörssiin. Myös kasvuhalut ovat hakusessa, sillä yritystoiminta perustuu usein yrittäjän omaan ammattitaitoon. Ollaan enemmän kauppiaita kuin bisnesihmisiä. Siksi näissä pienyrityksissä suurin hyöty yhteiskunnalle on niiden kyky työllistää ihmisiä. Ja tätä kykyä kannattaa yhteiskunnan tukea. Maamme on pääomaköyhä ja täällä saisi olla enemmänkin pääomaa ja pienyrityksiä.

Kansainvälinen finanssikriisi ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle aiheuttaa, että valtio tarvitsee lisää tuloja, veroja pitää korottaa, menoja pitää tarkastella kriittisesti ja ihmisiä pitää saada työllistettyä. Yritys- ja osinkoverotus kannattaa miettiä melko tarkkaan, että lopputulos edesauttaisi myös työllistämistä.

Teknologiayrityksistä eniten positiivista pyörrettä on jo jonkin aikaa ollut Applella ja Googlella. Toinen on PC-valmistaja ja toinen nettipalveluja ja mainoksia tuottava yritys.

Teknologiayritysten harmaata massaa, ilman innostavia menestystuotteita ovat viime aikoina puolestaan olleet Nokia ja Sony Ericsson. Kumpikin matkapuhelinvalmistajia. Kumpikin on menettänyt markkinaosuuttaan sekä korealaisille että muille uusille brändeille.

Etenkin Nokian markkinaosuuden lasku älypuhelimissa luetaan usein Applen iPhonen syyksi. Nyt myös Google, jolta harva ylipäätään osasi odottaa omaa puhelinta, on esitellyt ensimmäisen älypuhelimensa. Amerikkalainen innovaatio, riskinottokyky, maailman kattava media ja markkinointi oat siis lopullisesti upottamassa perinteisiä matkapuhelinbrändejä.

Ei sentään. Katsotaanpa mikä Google Nexus One-puhelin oikein on, sillä se antaa viitteitä myös tulevasta.

Googlen ensimmäisen puhelimen on suunnitellut ja valmistanut HTC, joka on erikoistunut nimenomaan älypuhelimiin. Puhelimen sisällä on Googlen Android Linux-pohjainen ohjelmisto ja hyvät liittymät Googlen omiin nettipalveluihin. Muutkin ominaisuudet ovat samaa tasoa kuin huippupuhelimilla (tarkat tiedot löytyvät täältä).

Googlen suuri visio ei välttämättä ollutkaan saada pelkästään aikaiseksi maailman hienointa puhelinta, vaan rikkoa telekommunikaatioalan liiketoimintamalleja. Erityisesti USAssa operaattorit kontrolloivat käytännössä totaalisesti puhelinten kauppaa. Ne määräävät mitä malleja myydään, mitä ominaisuuksia laitteissa on ja mikä hinta on.

Nyt Google Nexus One-laite on saatavilla hintaan 529 dollaria, mutta vain Yhdysvalloissa. Sen voi liittää mihin tahansa GSM-verkkoon. Toimitukset muualle alkavat myöhemmin.

Google haluaa avata puhelinmaailman kaikille nykyisille ja tuleville nettipalveluille - ja erityisesti mainoksille - aivan kuten PC-maailman. Sitä varten oma käyttöjärjestelmä, oma puhelin ja kaupankäynti suoraan kuluttajien kanssa.

Nokia on tietysti teknisesti ja kaupallisesti valovuosia Googlea edellä puhelinteknologiassa, niihin liittyvissä palveluissa ja liiketoiminnassa. Nokia pystyy valmistamaan 20 ja 800 dollarin tuotteita - kumpiakin kannattavasti. Ovi oli ensimmäinen suuren puhelinvalmistajan tarjoama nettipalvelukokonaisuus. Nokialla on jakelukanavat kunnossa muualla ympäri maailmaa paitsi USAssa.

Nokian harmaata kaikenkansan toyota-imagoa ei kuitenkaan korjaa Olli-Pekka Kallasvuon puhe suurilla CES 2010-elektroniikkamessuilla Las Vegasissa. Kallasvuo puhui halvoista Afrikan puhelinmalleista amerikkalaisille tekniikasta innostuneille nörteille. Eivät he sellaisesta halua kuulla, vaan jostain jännästä uudesta tuotteesta.

Joka tapauksessa, Google ei pelkällä nettikaupalla puhelinten maailmanmarkkinoita eikä edes USAta valloita. Jos Google saisi muut isot puhelinvalmistajat mukaan rikkomaan operaattoririntamaa, silloin jokin voisi muuttua USAn markkinoilla. Muuten ei. Täytyy muistaa, että Nokiakin yritti, mutta joutui luovuttamaan.

Google saattaa sen sijaan onnistua levittämään Android-ohjelmistoaan muiden puhelinvalmistajien malleihin. Kaikki muut suuret valmistajat, paitsi Nokia jo käyttävät ohjelmistoa. Android puolestaan on ovi Googlen palveluihin, ei Nokian Ovi-palveluihin.

Nokian seikkailut USAssa on koottu kirjassa Menestyksen hinta omaksi luvukseen. Voit ladata ekirjan tästä.

Lataa ilmainen ekirja: näyte Menestyksen hinta-kirjasta omalle koneellesi

Kirja ‘Menestyksen hinta - Nokia Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa’ on nyt ollut saatavilla muutaman kuukauden ajan. Olen jo saanut tuntumaa siihen, mitkä kirja aiheista vuonna 2009 kiinnostivat eniten.

Ensi vuonna toiset aiheet ovat luultavasti pinnalla, kuten ympäristö, henkilöstöpolitiikka tai Ovi-palvelu, mutta vuonna 2009 ulkomaista mediaa, kuten New York Timesia tai Bloombergia kiinnosti Nokian lähes totaalinen häviäminen USAn markkinoilta ja Nokian älypuhelinten menestys sekä käytettävyys.

Suomalaista mediaa ja yleensä suomalaisia tuntui myös kiinnostavan Nokia kompastelu Yhdysvalloissa. Henkilöstöpolitiikka, yhtiön menestystekijät, johtajien mahdollinen valtataistelu ja yksittäiset tuotteet ovat myös kiinnostaneet suomalaisia.

Vuoden 2009 eniten kysytyn aiheen kunniaksi tässä vastaus kysymykseen. Luku 9 Menestyksen hinta-kirjasta ‘Kuka on asiakas – operaattori vai kuluttaja?’ kertoo Nokian ylä- ja alamäet Yhdyvaltojen markkinoilla ja siitä miten nykyjohto ponnistelee päästäkseen USAn kartalle uudelleen.

Lataa ekirja tästä

Nokia Communicator-puhelimen tuntee Suomessa ja Indonesiassa jokainen kännykkää käyttävä henkilö. Muualla Communicatoria ei juuri tunneta. Miksi tämä markkinoiden edistyksillisin ja monipuolisin älypuhelin ei aikanaan menestynyt maailmalla? Kiehtova innovaatiotarina alkaa Tampereelta ja päättyy Jakartaan.

Tässä on pääkohdat Tampereella tietokirjailijoiden tilaisuudessa 10.12.2009 aiheesta pitämästäni puheesta (kiitos Riitta Suomiselle järjestelyistä ja tamperelaisille hyvistä keskusteluista). Tarina on poimittu kirjasta Menestyksen hinta - Nokian matkapuhelinten tarina napaansa tuijottavien liikemiesten ja hullujen sammakoiden maailmassa.

Tarina alkaa vuonna 1993, jolloin Pekka Ala-Pietilä johti koko Nokia Mobile Phones-yksikköä. Hän oli saanut tehtäväkseen käynnistää uutta liiketoimintaa, jolla tavoiteltiin yritysasiakkaita. Ala-Pietilä värväsi Reijo Paajasen vastaamaan uuden Mobile Data Unit-osaston perustamisesta Tampereelle ja sen toiminnasta.

Elettiin siis vuotta 1993. Internet ei ollut vielä levinnyt yliopistojen ulkopuolelle, GSM-kännykät kilpailivat NMT-puhelinten kanssa eikä tekstiviesteistä suuri yleisö tiennyt yhtään mitään, puhumattakaan GSM-datayhteyksistä. Paajasen tehtävänä oli luoda tyhjästä liiketoiminta joka perustuisi laitteisiin, jotka käyttävät GSM-verkon datayhteyttä. Vertailulaitteita ei ollut, sovelluksia ei olllut - tiimi lähti lähes nollasta.

Paajasen tiimissä työskennellyt Mikko Terho ideoi heille ensimmäisen tuotteen - DTP2 modeemin, jonka avulla kannettavan tietokoneen sai GSM-datayhteyden kautta kiinni yrityksen tietojärjestelmiin.

Tuotteen avulla Nokia käynnisti yhteistyöhön HP:n kanssa, jolla oli valmis kämmentietokone ja osaamista yritysmarkkinoista. Paajasen tiimi rakensi testikokoonpanon, jolla he saattoivat kokeilla oikeassa työssä ja oikeassa ympäristössä - esimerkiksi lentokentällä - mitä ominaisuuksia tulevalta laitteelta vaadittiin. Testilaitteiston kokoonpano oli:
- HP 200LX kämmentietokone.
- Kämmentietokoneen sisällä oli DTP-2 modeemi.
- Nokian GSM-puhelin mobiiliverkkoyhteyttä varten roikkui vyöltä.
- Kaapeli, joka yhdisti puhelimen ja modeemin.

Melko pian kenttätestejä tehneet tiimin jäsenet pystyivät muodostamaan tärkeän vaatimuksen tulevalle Communicator-laitteelle: kahden minuutin säännön. Laitteella täytyy pystyä tarkastamaan sähköpostit kahdessa minuutissa jonottaessaan lentokentällä lähtöportin edessä koneen lähtöä. Toinen vaatimus syntyi helposti: tuotteen on oltava yksi kädessä pidettävä laite, jolla pystyy tekemään kaiken tarvittavan. Ei yhtään kaapelia, ei ensimmäistäkään korttia tai muuta tilpehööriä.

Cebit-messuilla Hannoverissa maaliskuussa 1996 Nokia esitteli valmiin tuotteen - Nokia Communicator 9000-laitteen. Laite oli välitön sensaatio. Se voitti messujen Best of Show–palkinnon. Kun alan lehdet pääsivät testaamaan laitetta, ne kiittelivät hyvää näppäimistöä, langatonta yhteyttä ja fax-ominaisuutta. Esimerkiksi USA:ssa listahinta oli vaatimattomat 1800 dollaria.

Loistava tuote oli valmis ja saatavilla kaikilla markkinoilla 1997. Se oli kiistatta maailman edistynein matkapuhelin tai maailman pienin kannettava tietokone. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Communicatorin menestys rajoittui Suomeen ja Indonesiaan.

Pieni kanadalainen yritys RIM (Research in Motion) oli 1990-luvun lopulla kehittänyt Blackberry-nimisen hakulaitteen paging-verkkoon. Sillä pystyi vastaanottamaan ja lähettämään sähköpostiviestejä.

Terroristit iskivät syyskuun 11. 2001 USA:han. Jo seuraavana vuonna jokainen Yhdysvaltain kongressiedustaja kantoi Blackberry-laitetta ollakseen aina tavoitettavissa. New Yorkin Wall Streetin rahamaailman toimijat ottivat myös Blackberry-laitteet käyttöön nopean tiedonkulun ja saavutettavuuden vuoksi.

Blackberry kehittyi 2000-luvun aikana edistyneeksi puhelimeksi ja sähköpostilaitteeksi. Se valtasi muutamassa vuodessa yritysviestintään tarkoitettujen puhelinten markkinat. Nokia menetti johtoasemansa, vaikka Communicator oli viiden-kuuden vuoden ajan kirkkaasti parempi tuote.

Blackberry ei ollut pelkkä puhelin, vaan kokonainen tietojärjestelmä. Se koostui Blackberry-laitteesta ja taustajärjestelmästä, joka hoiti automaattisesti sähköpostiliikenteen laitteen ja yrityksen järjestelmien välillä. Ilman taustajärjestelmää Blackberry-laite oli ainoastaan kohtalaisen onneton puhelin.

Nokia puolestaan luotti pelkän laitteen vetovoimaan. Jos asiakas halusi käyttää Communicatorin sähköpostia ja muita hienoja ominaisuuksia, hänen oli itse tehtävä tietojärjestelmäräätälöinnit ja asetukset. Suomen Eduskunnassa Olli Mustajärvi huolehti asiasta ja toteutti Communicator-järjestelmän kansanedustajille, joka on edelleen kovassa käytössä.

Nokia päätti investoida yritysmarkkinoille tähtäävän liiketoiminnan käynnistämiseen vuonna 2004. Jorma Ollila palkkasi HP:ltä Mary McDowellin johtamaan Enterprise Solutions-yksikköä. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa yhteydet Nokian laitteista yritysjärjestelmiin. Yksikkö teki kuitenkin tappioita ja Olli-Pekka Kallasvuo lopetti sen 2007.

Enterprise Solutions-yritysyksikön lopetus oli samalla kuolinisku Communicatorille. Viimeinen alkuperäisen konseptin mukainen Communicator tuli kauppoihin 2007 eikä jatkoa ole näkyvissä.

Tarinan opetus

Nokia Communicator oli loistava tuote, mutta väärässä yrityksessä.

Laite oli teknisesti edistynyt, mutta silti hyvin toimiva ja käytettävä pienoistietokone. Tuotteen muotoilu oli hieman karua, mutta kestäväksi työkaluksihan se oli tarkoitettu.

Nokian osaaminen oli silloin ja on edelleen kuluttajamarkkinassa ja operaattoriasiakkaissa. Yritysmarkkinalla onnistuminen vaatii pitkäjänteisen investoinnin. Kaksi tai kolme vuotta menee pelkästään suhteita luodessa - kun Nokian johto tavoitteli siinä ajassa jo voitollista liiketoimintaa.

Miten Nokia Communicatorista tuli haluttu luksustuote Indonesiassa?

Nokian jälleenmyyjälle Jakartassa oli jäänyt vuonna 1997 varastoon 300 kpl:n erä alkuperäisiä Communicator-laitteita. Jälleenmyyjä InTouch keksi laittaa kaikki asetukset viestien lähettämiseen ja vastaanottoon valmiiksi ja antaa laitteet mainostarkoituksessa Jakartan BMW-kauppiaalle. Kun varakas BMW:n ostaja näki Communicatorin sujuvassa käytössä, hän osti usein auton lisäksi myös Communicatorin. Laitteesta tuli haluttu statussymboli.

Indonesia-tarinan kertoivat Andy Zain ja Lauri Hirvonen Digitoday-julkaisulle. Muut lähteet löytyvät kirjasta Menestyksen hinta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Tampereella yleisöä askarrutti moni asia Communicatorin tarinassa, esimerkiksi yrityspuhelimen määritelmä. Mikseivät uudet laitteet Nokia N900 ja N97 voisi jatkaa Communicatorin perintöä? Niissähän on täysi näppäimistö ja valtavasti toimintoja.

Mahdollista se ilman muuta on. Nokia kuitenkin suunnittelee N-sarjan laitteet ensisijaisesti viihdekäyttöön ja E-sarjan laitteet yrityskäyttöön. Koska N-sarjat laitteet ovat älypuhelimia, niihin voi asentaa ja teettää yritysten usein kaipaamia ominaisuuksia tietoturvaa ja yrityssovelluksia varten, mutta E-sarjan laitteissa näitä ominaisuuksia on jo valmiiksi.

Media-alan yritykset ovat valittaneet viimeiset 10 vuotta kun mistään ei tule enää mitään. Kunniakkaita satavuotisia sanomalehtiä tapetaan Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Levy-yhtiöt kärvistelevät CD myynnin laskiessa. Elokuvastudioiden moninkertainen rahastus mediaformaatti kerrallaan ei tahdo enää onnistua kun leffat ovat netissä jo ennen ensi-iltaa. Nuorison kiinnostus TV-ohjelmiin on vähenemässä eivätkä he enää edes siedä mainoksia ohjelmia häiritsemässä.

Niinpä. Viihdettä, kulttuuria ja tietoa kaipaavalla yleisöllä ei ole asiat koskaan olleet näin hyvin. Madonna käy keikalla Suomessa - täysin utopistinen ajatus parikymmentä vuotta sitten. Valtava kokoelma Picasson teoksia on esillä Ateneumissa - ei heti tule mieleen vastaavaa. Internet on vapauttanut tiedon ja taiteen maantieteellisistä kahleista - ennen saattoi vain toivoa, että kirjastosta löytyisi haluttu tieto.

Ei ole helppoa mediayhtiönkään herätä todellisuuteen, jolloin tietoverkot siirtävät minkä tahansa sisällön kenelle tahansa, minne päin maailmaa tahansa, ja vielä kohtuullisessa ajassa. Onko vastaanottaja maksanut sisällöstä ja tapahtuuko sisällön siirto lakien mukaan on toinen juttu. Fakta on, että liiketoiminta ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Epätoivoisena yrityksenä suuret viihdeyhtiöt painostavat hallituksia sulkemaan sivustoja, kuten Pirate Bayn Ruotsissa ja haastamaan oikeuteen teini-ikäisiä musiikkifaneja eri puolilla maailmaa.

Mitä nopeammin sanomme hyvästit kulttuurin ja viihteen tuotepaketeille, joiden takia hakataan metsiä, jalostetaan öljyä, käytetään myrkyllisiä kemikaaleja ja lennätetään laatikoita rahtitiloissa ympäri maailmaa, sitä nopeammin yhtiöt ja artistit voivat keskittyä olennaiseen - sisällön tekemiseen.

Muusikon, kirjailijan, näyttelijän, säveltäjän, ohjaajan, laulajan, kuvaajan, tanssijan ja toimittajan työn ydin on luoda uutta viihdettä, taidetta tai tietoa - sisältöä. Alan yritysten liiketoiminnan ydin on luoda markkinoinnin vaatimat prosessit ja rahoittamalla ne varmistaa teosten saatavuus.

Mikä ihme siinä pahvinpalassa, paperiläpyskässä, tai muovikuoressa on niin ihmeellistä, että väkisin on tungettava kulttuurin ja informaatiotuotannon sisällöt fyysisiin paketteihin? Ei mikään muu kuin tottumuksen voima.

Maailma on jo muuttunut eikä takaisin ole menemistä. Jäljelle jää kaksi tapaa, joilla yleisö tulee vastaanottamaan kulttuuri- ja tietosisältöjä: elävä esitys ja tietoverkko.

Sisällöntekijät keskittyvät tekemään seuraavaa teostaan tai esitystään. He tuovat sen yleisölle elävässä esityksessä tai tietoverkon välityksellä. Mediayhtiö voi olla mukana tai katsella vierestä. Yleisöä kiinnostaa kuitenkin se kaikkien luovien teosten ydin - sisältö. Ei väline. Mutta emme ole siellä vielä, vaan siirtymätilassa vanhasta uuteen.

Siksi Klaava.fi.

Klaava keskittyy sisältöön ja sisällön tekijöihin riippumatta siitä missä mediassa teos tai esitys on tarjolla. Klaava.fi:ssä lukijat ja toimitus kertovat ja keskustelevat kulttuurista: elokuvista, kirjoista, kuva- ja videotaiteesta, lehdistä, musiikista, netistä, radiosta, teatterista ja TV:stä.

Elokuvat

Milloin viimeksi kävit elokuvateatterissa? Miksi? Kävitkö siksi, että iso kuva ja hyvä äänentoisto loivat haluamasi elämyksen? Suuret laajakuvanäytöt ja kelvollinen äänentoisto on jo peruselektroniikkaa, johon suurin osa elokuvaharrastajista investoi sitä mukaa kun laitteita uusitaan.

Kynnys lähteä elokuvateatteriin on pian liian suuri. On helpompaa, nopeampaa, edullisempaa ja mukavampaa nauttia elokuvista kotona tai kaverin luona. Leffa-arviot, teoksen plussat ja miinukset käydään läpi netissä ammattilaisten ja harrastajien keskusteluissa. Tehdään tyhjistä elokuvateattereista konserttihalleja ja teatterinäyttämöitä!

Kirjat

Vaikka olen itsekin paperille painettuja kirjoja tehnyt, olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kirja muutu yhtään huonommaksi tai vaikeammaksi jos sen lukee lukulaitteen tai tietokoneen ruudulta. Päinvastoin, omaatuntoa hivelee ajatus kaatamatta jääneistä puista, jotka edelleen kasvavat ja puhdistavat ilmaa metsässä.

Kuva & Video

Digitaalinen kamera on aiheuttanut valokuvauksessa uuden vallankumouksen. Kuvia otetaan ja elämää dokumentoidaan aivan eri tahtiin kuin ennen. Ammattilaisetkin ovat, tosin pidemmän empimiskauden jälkeen, innokkaita digikameroiden käyttäjiä.

Digitaalinen kuva ja video on mahdollistanut monipuolisemmat mahdollisuudet niin harrastajille kuin ammattilaisillekin tuottaa uudenlaista kuvataidetta. Voimme hyvin unohtaa myrkyllisen kemiallisen prosessin kautta syntyvät paperikuvat, jotka haalistuneine väreineen meitä vanhoissa albumeissa katsovat.

Koska netissä voi näyttää mistä on kyse kuva tai videoteoksessa, on keskustelukin antoisampaa.

Lehdet

Moni lukee jostain syystä eilisen uutisia päivän sanomalehdestä. Moni jopa maksaa siitä suuren summan rahaa kustantajalle, joka hukkaa paperia, kemikaaleja ja mustetta valtavat määrät joka päivä painaessaan vanhoja uutisia paperille. Netissä, radiossa ja TV:ssä uutiset olivat esillä jo silloin kun asiat tapahtuivat.

Aikakausilehdillä on erilainen tehtävä. Ne voivat olla kuvakirjoja, taustatutkimusta, reportaaseja, analyysejä tekeviä julkaisuja joiden graafinen ulkoasu on oma taiteenalansa.

Musiikki

Kuten suomalaisetkin ovat huomanneet, maailman suurimmat viihdetähdet käyvät nykyään myös Suomessa konsertoimassa. Elävä musiikki on aina kokemus, jota ei mikään äänite korvaa.

Toisaalta, nykytekniikka tuo suosikkiartistien uudet teokset heti kaikkien saataville. Enää ei tarvitse odotella levy-yhtiöiden hämärää peliä markkina-alueilla ja hinnoittelulla, vaan haluamansa musiikin löytää nopeasti netistä. Sieltä löytää myös sen toisen ihmisen, joka sattuu pitämään samasta jodlaajasta.Tiedonvaihto voi alkaa.

Netti

Nettiin siirtyy sisältöä muista medioista hallitusti ja hallitsematta yksinkertaiseksi siksi, koska fanit haluavat muidenkin nauttivan omista suosikeistaan. Uusia kuva-, video- ja ääniteoksia syntyy netin avulla, jossa on mahdollista yhdistää paitsi tekijäresursseja, myös eri tekniikoita.

Radio

Kun radio ylestyi, levy-yhtiöt vastustivat sitä koska ajattelivat sen tappavan levymyynnin. Kun televisio yleistyi, radio vastusti TV:tä, koska olivat varmoja sen tappavan radion.

Hohhoijaa. Sama huoli eri paketissa, eri medioissa. Netissä radio-ohjelmia kutsutaan usein podcast- tai netcast-ohjelmiksi, mutta radio-ohjelmista niissä on kyse. Radioasemat olivat nopeita ymmärtämään, että Internet tarjoaa lisää mahdollisuuksia eikä suinkaan vähennä mahdollisuuksia. Monet asemat lähettävätkin ohjelmiaan myös netin kautta tai pelkästään netin kautta.

Teatteri

Näytelmä, ooppera, tai baletti on parhaimmillaan paikan päällä koettuna, elävänä esityksenä. Elävää kontaktia esiintyjien ja yleisön välillä ei mikään bittivirta korvaa. Keskustelua ja kritiikkiä esitykset herättävät aina.

TV

Digi-TV:n tulon myötä TV voi olla lähes missä tahansa elektronisessa laitteessa, vaikka sitä kodin suurinta tietokoneruutua ehkä jatkossakin nimitetään TV:ksi. TV-yhtiöiden huoli onkin, miksi yleisö myös tulevaisuudessa katsoisi TV:tä kun kaikki kuitenkin löytyy netistä. Aivan. Kaikki, paitsi live-lähetykset, jotka ladataan nettiin pienellä viiveellä.

TV-yhtiöillä on kuitenkin arvokas ominaisuus hallussaan, koska ne pystyvät lähettämään live-tapahtumista lähetystä riippumatta vastaanottajien määrästä. Keskustelu TV-ohjelmista on kuitenkin jo netissä.

No niin, yleisöä kuitenkin kiinnostaa se elämän mielenkiintoisempi puoli: taide, viihde, kulttuuri - sisältö ja sen tekijät. Sitä Klaava on. Klaavan sisältöä voi lukea jokainen joka sivuille itsensä klikkaa. Keskustelemaan, suosittelemaan ja arvioimaan pääsee kun rekisteröi itselleen tunnuksen.

Nokia Ovi on kokoelma Internet-palveluita, joita voi käyttää niin kännyköillä kuin PC-koneillakin. Siinä missä Ovi on keskeinen tuote Nokian johdolle yhtiön kilpailukyvyn kehittämisen strategialle, kännykänkäyttäjät eivät pidä sitä ollenkaan niin keskeisenä palveluna. Ovi Files-palvelussa, jonka avulla PC-koneen varmuuskopiointi ja sen tiedostojen etäkäyttö tuodaan helposti ihmisten saataville, on kuitenkin sellaista piilevää potentiaalia sekä käyttäjille että palvelun kehittäjille, että sitä kannattaa vilkaista lähemmin.

Tämän hetkinen Ovi-palvelu koostuu yhdeksästä sovelluksesta: Calendar (kalenteri), Contacts (henkilökohtainen puhelinluettelo), Files (varmuuskopiointi ja etäkayttö), Games (pelit kännyköihin), Mail & Messaging (sähköposti), Maps (kartat ja navigointi), Music Store (musiikin download-kauppa), Share (kuva- ja videoalbumit), ja Store (sovellusten download-kauppa). Monet palveluista ovat ilmaisia, mutta joihinkin on saatavilla lisäominaisuuksia tai lisää talletustilaa rahalla.

Olen nyt käyttänyt Ovi Files-palvelua pari viikkoa. Siitä on tullut minulle korvaamaton apuväline. Sen lisäksi uskon, että palvelussa on enemmän potentiaalia mitä päälle päin on näkyvissä.

Ovi Files sisältää kaksi päätoimintoa: varmuuskopiointi ja etäkäyttö.

Files kopioi automaattisesti valitut kansiot ja dokumentit omalta PC:ltä tai Macilta Nokian ylläpitämille palvelimille nettiin. Sen jälkeen tiedostoihin pääsee käsiksi miltä tahansa koneelta tai matkapuhelimelta, jossa on nettiselain-sovellus.

Käytän melko säännöllisesti kahta kannettavaa PC:tä ja satunnaista määrää matkapuhelimia työssäni. Sen jälkeen laitoin Ovi Files-sovelluksen kumpaankiin kannettavaan ja käskin sen automaattisesti kopioida työn alla olevat dokumenttikansiot nettiin omalle tallennusalueelleni. En ole enää kärsinyt väärään paikkaan jätettyjen dokumenttien ongelmasta sen jälkeen. Dokumentit voivat olla mitä tahansa tiedostoja - kuvia, musiikkia, Word-asiakirjoja.

Ne dokumentit, jotka olen asettanut automaattisesti varmuuskopioitavaksi nettiin, ovat saatavilla myös silloin kun PC on pois päältä. Kun PC:n nettiyhteys on päällä, sen kaikki dokumentit ovat saatavilla vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Tietoturva-ammattilaiset ja hakkerit saavat puolestani tutkia ratkaisun turvallisuuden perinpohjin, minulle se on riiittävä. Sekä PC:ltä että matkapuhelimelta muodostettu yhteys Files-talletustilaan on suojattu SSL-yhteydellä. Kirjautuminen omiin tietoihin tehdään henkilökohtaisella Ovi-tunnuksella. Varmuutta voi tietysti lisätä salakirjoittamalla omat tiedostot jollakin PC:lle saatavissa olevalla turvaohjelmalla.

Ovi Files on ilmainen palvelu, jos käyttää alle 10GB talletustilaa. Lisää tilaa saa maksullisella palvelulla.

Mutta mitä laajempaa potentiaalia varmuuskopioinnin ja etäkäytön lisäksi Files-palvelulla oikein on?

Nokialla olisi mahdollisuus kehittää Files-palvelua myös teknologiana, jota muut Ovi-palvelut käyttävät hyväkseen. Esimerkiksi uudet kuvat ja videot, jotka siirretään kameralta tietokoneelle, voisi automaattisesti tallentaa myös omaan nettialbumiin Ovi Share-palvelussa. Musiikki, joka on downloadattu Nokian musiikkikaupasta voisi automaattisesti tallentua omalle Files-tilille. Soittoäänet, jotka on hankittu Ovi Store-kaupasta voisivat myös tallentua Files-kansioon.

Lopputulos voi olla, että käyttäjänä minun ei tarvitsisi huolehtia missä kaikki erilaiset dokumenttini ovat. Ne olisivat aina saatavilla palvelussa.

Monella perheellä ja tietotyöläisellä on jo useampi PC, miniläppäri (netbook), tablet ja älypuhelin. Moni heistä ei vielä tiedä, että heillä on tai tulee olemaan ongelmia varmuuskopioinnin ja väärässä paikassa olevien dokumenttien kanssa. Kun kerran kokeilee Ovi Files-tyyppistä palvelua, takaisin ei ole menemistä. Niin paljon mielenrauhaa ja hyötyä online-palvelusta saa.

Ovi ei suinkaan ole Nokian ensimmäinen yritys kerätä liikevaihtoa online-palveluilla. Teoriassahan Nokialla on jo 10 vuoden kokemus online-palveluista, mutta käytännössä organisaatio on aktiivisesti unohtanut kokemukset softwaremarket.com:ista, Club Nokiasta ja muista palveluista. Puhuin Mobile Monday Helsinki-tapahtumassa kesäkuussa 2009 Ovi-strategiasta ja miksi sen on pakko onnistua. Lisää tietoa puheesta ja Ovi-strategiasta löytyy MobileMonday-tilaisuudessa käyttämistäni kalvoista.

Naapuri puuhasi oman postilaatikkonsa kanssa tiensivussa, mutta väärän talon kohdalla. Mistä ihmeestä oli kyse?

Tiemme varrella tämä naapuri oli viimeinen sitkeä sissi, joka vielä tilasi sellukeitosta valmistetun version Helsingin Sanomista. Muut olivat jo siirtyneet lehden bittiversioon, jos olivat lehteä ylipäätään lukeneet. Postilaatikon siirto johtui puolestaan siitä, että aamulehtien jakeluyhtiö ei enää suostunut poikkeamaan päätieltä omalle tiellemme. Jos edelleen halusi Hesarin omaan laatikkoon, piti juntata postilaatikko päätien varteen.

Normaali posti, mainosläpyskät ja ilmaislehdet tulevat meille kaikille edelleen aivan normaalisti talokohtaisiin postilaatikoihin asti.

lmainen tuote - mainoslehti ja ilmaislehti - kannetaan perille asti, mutta maksullinen tuote - aamun sanomalehti - jää pahimmillaan kilometrin päähän päätien varteen.

Jos nyt pitäisi valita, kumman tuotteen ostaisit? Kumman tuotteen palvelu on parempi? Kumman tuotteen hinta/hyötysuhde on edullisempi? Kumman tuotteen saat vähemmällä vaivalla?

Maailma muuttuu, mutta vakiintuneet liiketoimintamallit eivät tahdo muuttua. Surullista. Näennäisen pieni postilaatikon siirtovaatimus heijastaa konkreettisesti asennetta, jolla perinteinen sanomalehti haluaa itsepintaisesti tuhoutua. Veikkaan, että viimeistään syksyn tultua naapurikin lopettaa lehtitilauksensa. Nettiversioon hän ei aio tarttua. Ilmaislehdistä saa kuitenkin hieman lohtua aamukahvipöytään.

Ilmainen ei tietenkään ole ratkaisu jos perinteinen liiketoiminta tökkii. Palvelu sen sijaan voi olla ratkaisu. Kun vuosia sitten lopetin oman paperisanomalehtitilaukseni ja siirryin maksamaan sähköisestä versiosta, mielestäni palvelu parani. Sain uutiset nopeammin ja vaivattomammin luettavaksi eikä jätettä syntynyt ollenkaan.

Olen suomalaisesta palvelusta aikasemminkin kirjoittanut - silloin rautakauppiaat rassasivat hermoja. Tämän kesän pienen pihaprojektin perusteella voin sanoa, että tilanne rautakaupassa on edelleen sama kuin vuonna 2007. Joissain rautakaupoissa myydään mielummi ei-oota kuin viitsitään palvella. Yksi erinomaisen palvelun kauppa tosin löytyi. Sinne remonttirahat menevät jatkossa - samoin kuin julkaisulle jonka kokonaispalvelupaketti on kunnossa.

Helsingin MobileMonday tapahtuma 8.6.2009 keräsi keskustan Molly Malone’s pubiin aikamoisen yleisön. Eikä vähiten Digitodayssa julkaistun Nokian johtoa haastavan jutun ansiosta.

Oma MobileMonday-puheenvuoroni käsitteli Ovi-palvelun merkitystä Nokian tulevaisuudelle. Uusien palveluiden julkistamis- ja arviointitohinassa saattaa helposti unohtua, että Nokia on tarjonnut (tai ainakin yrittänyt tarjota) kuluttajille online-palveluita jo 10 vuotta.

Ovi on Nokian Internet-palvelu, jota tarjotaan suoraan kuluttajille. Palveluita on tällä hetkellä 9: Kalenteri, Kontaktit, Koti-PC:n tiedostojen etäkäyttö, Pelit, Sähköposti, Kartat ja navigointi, Musiikki, Kuva- ja videoalbumit ja Download-kauppa. Moni palvelu on ilmainen, mutta joistakin Nokia perii maksua. Ne ovat käytettävissä sekä PC:llä että Nokian puhelimilla.

Vuosina 2006-2008 Nokia käytti runsaasti käteistä ostaessaan yrityksiä, joilla oli sopivia palveluita Ovi-brändättäväksi. Suurin ostos oli 8 miljardia dollaria maksanut Navteq karttayhtiö. Muut investoinnit ovat olleet huomattavasti pienempiä, kuten Twango, Gate5, Plazes ja Avvenu. Joka tapauksessa, kun sisäinen resurssien käyttö lasketaan mukaan, Ovi on Nokia suurimpia investointeja.

Nokia ei ole ensimmäistä kertaa tunkemassa kuluttajille suunnattujen palveluiden markkinoille. Jo vuonna 2000 maailma pääsi nauttimaan Club Nokian soittoäänistä ja taustakuvista. Tämä herätti kuitenkin niin voimakkaan vastareaktion Nokian suurissa operaattoriasiakkaissa, että Club Nokia oli nopeasti positioitava uudelleen kanta-asiakas ja tukiohjelmaksi. N-Gage-pelilaitteen myötä Nokia hankki Sega.com palvelun, jonka online-osuus unohtui pian. 2006 perustettiin kuitenkin N-Gage Arena pelejä ja pelaajia varten. Ovi julkaistiin vuotta myöhemmin.

Tällä kertaa Kallasvuo varmisti suurten operaattoriasiakkaiden hyväksynnän kehittämällä yhteistyötä Ovi-palvelun ja asiakkaiden omien palveluiden kanssa. Usein yhteistyö oli kuitenkin sitä, että tarpeeksi suuri operaattori vaati Nokiaa tekemään räätälöityjä puhelimia vastineeksi siitä että käyttäjät päästetään Ovi-palveluun.

Tuore uutuus Ovi Store on lanseerattu uutena ja ihmeellisenä palveluna, josta saa ladata sovelluksia ja soittoääniä puhelimeen. Voi olla, että se jonkun mielestä on ihmeellinen, mutta Nokia on tarjonnut vastaavaa palvelua netissä ainakin vuodesta 2003 lähtien. Softwaremarket.com-kaupasta saa vieläkin ostaa Nokia-kännykkään vaikka minkälaisia sovelluksia ja myös hupijuttuja.

Vaan harva kännykänkäyttäjä Ovia edeltäneistä palveluista tietää yhtään mitään kun tekijöillä ei ole ollut ylimmän johdon tukea niiden kehittämiseen ja - ennen kaikkea - markkinointiin. Nyt kysymys kuuluukin, miksi Ovi sitten olisi niin tärkeä Nokialle, jos aikaisemmat viritykset eivät sitä olleet?

Miksi Ovi on niin tärkeä Nokialle?

Vastaus piilee Toyotassa. Koska Nokia on hakeutunut luotettavaksi, mutta harmaan tylsäksi brändiksi, jonka tärkein kilpailukeino on kustannustehokkuus, on syytä miettiä mitä tulevaisuus sellaiselle yritykselle on.

Joko brändi menee määrätietoisesti yhä pidemmälle samaa tietä, tai se etsii jotain uutta täydentämään nykyistä ydinliiketoimintaansa. Jos Nokia sukeltaa syvemmälle nykytiellään, tulevaisuus voi näyttää Philipsiltä. Siis markettibrändi, jonka tuotteita myydään Philipsin hehkulamppujen vieressä. Toinen vaihtoehto on killpailla Googlen ja Microsoftin kanssa Internet-palveluista, jotka on kiinteästi integroitu matkapuhelimiin. Se, joka kehittää kuluttajia eniten houkuttavat nettipalvelut, määrää missä puhelimissa ne toimivat parhaiten. Nokian etuna on siis pitää mahdollisimman suuri määräysvalta myös Internet-palveluissa. Toki palveluista voi yrittää saada myös liikevaihtoa, mutta huonojen tai olemattomien nettipalveluiden takia Nokia ei halua menettää markkinoita Android-puhelimille, Windows Mobile-älypuhelimille, iPhonelle tai Blackberrylle.

Ovi ei voi epäonnistua

Nokia on siis investoinut biljoonia euroja out-of-pocket rahaa Ovi-palvelujen kehittämiseen ja kiinnittänyt tuhansia työvuosia omia resurssejaan suunnitteluun, markkinointiin ja hallintaan. Lisäksi ylin johto Kallasvuo etunenässä on henkilökohtaisesti käynyt vakuuttamassa suurimmat operaattoriasiakkaat Ovi-palvelun erinomaisuudesta.

Ovi-palvelulla on edellytykset onnistua, mutta johdon on oltava kärsivällinen. Ohjelmisto- ja palveluliiketoiminta vie vuosia ennen kuin tulosta syntyy. Ovi pitäisi saada USA:n markkinalle kohtuullisen näkyvään asemaan, jotta sen globaali uskottavuus ja medianäkyvyys olisi taattu. Comes with Music-tapaisia innovaatioita pitää tulla lisää asiakkaiden houkuttelemiseksi Nokian uusiin palveluihin.

Ylimmän johdon kannalta katsottuna Ovi ei voi epäonnistua. Nokialla on rahaa pankissa. Lisää tulee joka päivä. Resursseja on käytännössä rajattomasti. Lisää resursseja Ovin kehittämiseen on mahdollisuus laittaa ihan niin paljon kuin tarvitaan.

Mikään selitys ei auta jos Ovi epäonnistuu. Tällaisten investointien ja sitoutumisen jälkeen Nokian johdolla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kun saada Ovi menestymään.

Kaikki puheen aikana näyttämäni kuvat löytyvät täältä.