Suomalaisetkin hakkaavat Facebookia yöt läpeensä ja kirjoittavat blogeja, varaavat matkoja ja lukevat uutisia netissä sujuvasti. Mutta viime päivinä olen huomannut, että Suomessa suurin osa ei ole vielä kuullutkaan Twitteristä ja Friendfeedistä. Ei edes minua nuoremmat, vaikka luulisi että mitä nuorempi, sitä verkkotietoisempi (heh?).

Toisille tuttua, useammille tuntematon alue

Twitter ja Friendfeed ovat menestystarinoita, joilla on Suomessa kovin vähän käyttäjiä. Empiirisen tutkimukseni mukaan kaksikymppiset, kolmikymppiset, nelikymppiset eivätkä varsinkaan vanhemmat tiedä mitä nämä palvelut ovat. Itse olen pysynyt kärryillä, koska Hakkaraisen Ari (tähän blogiin kirjoittava tietokirjailija ja konsultti) on sellainen hype-hemmo, että tietää kaiken tietämisen arvoisen verkkopalveluista. Välillä minun on maallikkona vaikea seurata häntä, mutta kaverini tietävät vielä roimasti minua vähemmän. Siksi voin esittää asiantuntijaa omille kavereilleni tähän naivistiseen malliin:

Juhani Anjala: - Tiedätkö muuten, mikä Twitter on?
Kaveri: - Ööö - en.
Juhani: No se on sellainen mikroblogi. Voit kirjoittaa 140 merkin kirjoituksia nettiin.
Kaveri: - Aha. No miksi kirjoittaisin?
Juhani: No siksi että voit kertoa kavereillesi mitä teet. Kaverit pysyvät kärryillä tekemisistäsi. 140 merkkiä on niin vähän, että voit lähettää tiedon helposti vaikka kännykällä. Eikä tarvitse olla kirjailijanero. Voit kirjoittaa vaikka kavereillesi että “nyt olen vessassa”.
Kaveri: - Heh heh. No miksi nyt sellaista kirjoittaisin?
Juhani: - No ehkä ei, mutta voit pitää kaverisi ajan tasalla niistä asioista joista haluat. Voi Twitteriä käyttää muuhunkin.
Kaveri: - Ai niinku mihin?
Juhani: - No esimerkiksi Barack Obama kirjoitti vaalikampanjansa aikana Twitteriin (tai hänen avustajansa) ja sai satojatuhansia ihmisiä seuraamaan häntä. Aika hyvää vaalimainontaa. Muitakin menestystarinoita on.
Kaveri: - No niinku mitä?
Juhani: - Eräs ravintola kirjoitti Twitteriin mitä minäkin päivänä oli lounaslistalla. Ihmiset lähiyrityksistä alkoivat seurata listaa. Ravintolan myynti kasvoi ja kannattavuus parani pelkästään sillä että kokki tekstaili ilmaisen 140 merkin mainoksen aina aamulla.
Kaveri: - No toihan on hyvä!
Juhani: - Nii-in, ja sitten on vielä FriendFeed?
Kaveri: - Ai mikä se on?
Juhani: No se on palvelu, jolla voit seurata mitä kaverisi tekevät netissä.
Jne jne jne…

Onko englanti kielimuuri?

Jos Twitter ja FriendFeed olisivat myös suomeksi, yleistyisivätkö ne täällä nopeammin? Luulisin että kyllä. Suurin osa ei ole vielä kuullutkaan moisista palveluista. Ja jos on, englannin kieli on kuitenkin kielimuuri monelle suomalaiselle.

Tietokekniikan kehitys liian nopeaa ihmisten omaksumiskyvylle?

Laitteiden ja ohjelmien kehitys on haasteellista jopa alan ammattilaisille. Entä sitten tavallisille ihmisille? Ihmiset eivät ole tyhmiä, vaan maailmassa vain on niin paljon liikkuvia osia, että kaikkeen ei ehdi paneutua. Ensimmäinen oma autoni oli vuosimallia 1964, ja vieläpä ranskalainen, aikana jolloin ranskalaisissa autoissa (sen lisäksi että ranskalaiset autot olivat tunnetusti aina mätiä) oli omia erityispiirteitään. Silti yleisimmät hallintalaitteet ovat nykyautossani aivan samat kuin silloin. Auton käyttöliittymä on siis säilynyt ihailtavan samana, vaikka autot ovat kehittyneet huimasti vuodesta 1964 vuoteen 2009. Jokainen kahdeksantoistavuotias autolla ajoa aloitteleva nuori märkäkorva osaisi ajaa vuoden 1964 autoa ongelmitta. Mutta kukaan ei luultavasti saisi vuoden 1964 tietokonetta edes käyntiin. Jotenkin vain palveluiden käyttöliittymää ei voi liikaa yksinkertaistaa ja helpottaa.